Hei!

Ihan ensi alkuun mä mainostan, että Elizabethin Siivin löytyy myös facebookista! Klikkaapa tästä. Sitten siihen asiaan. 

Mulla tuli mökkilomalla puheeksi lastenhankinta. Joo, olen yhä nuori ja mulla on elämää edessä, mutta yhdestä asiasta oon aika varma: biologisesti en halua lapsia. Adoptiota, tuki- tai sijaisperhetoimintaa en siis sulje pois. Moni voisi kysyä miksi? Vastakysymyksenä voinen kysyä takaisin: miksi ei? Mä tein siitä pienen runontapaisenkin, julkaisen sen lopuksi. 

Mä en vain tajua mikä siinä on niin hankalaa tajuta? Nuori naisihminen, joka ei halua omia lapsia. Todella usein oon törmänny siihen, että siitä tehdään ISO ongelma! Ihmiset, miksi? Se on normaalia, jos on nuori mies jota ei perhe-elämä hirveesti houkuttele. Siitä tehdään epänormaalia, jos sukupuoli onkin nainen. Hei haloo, ihan normaalia siinä missä muukin asia. Miten korkeaälyiset sen laskee, että jos jokaisen nuoren naisen pitää haluta lapsia ja noin joka kymmenes mies haluaa, niin mitä kautta ne loput yhdeksän naista saa perheen? Uusioperheenkö? Eikä niitäkään riitä joka naiselle.

Oikeasti, miksi juuri naisen on haluttava omia lapsia - luonnollisesti?

Eikö adoptio tai toimiminen tuki- tai sijaisperheenä olekaan hyvä? Miksi pitää kärsiä kamalat kivut? Sekä todennäköisesti koko hormonituotanto heittelee häränpyllyä, ja miksi - yhden, ihmislapsen takia? Koska odotuksen aikana keskiverto nainenkin menee sekaisin, joten ei kiitos - mä en halua olla sekaisempi kuin Sveitsin tornikello. Tulee outoja mielihaluja vaikkapa maksaan, ja mähän en napaani tunge mitään mikä ei sinne kuulu! Pahoinvoinnissa inhaa ajatuskin kykkiä ekat viikot pöntön äärellä, puhumattakaan jos se jatkuu yli 30 viikkoa! Maha kasvaa ja itse muistuttaa lähinnä lihavaa valasta, joka ei kykene tekemään mitään. Joo, ei todellakaan. Eikä mua ne kilot inhota vaan se "loppuhuipennus". Mua oikeasti puistattaa ajatuskin pyöriä sairaalassa rantapallon kokoisena ja tuskaisena. Tai synnytys... pelkkä ajatuskin. Joo, pelkoa se ei ole.

Oikeasti, mä en biologisia lapsia halua.

Tiedän, tekstistä saa käsityksen että vihaan lapsia. Ei, mä todellakin tykkään niistä ihan hirveästi! Tätinä on aivan mahtavaa olla <3 Mut jos käännetään, että mä oisin äiti. Ei tule mitään. Ehei. Mua ei innosta ajatus rääkyvästä lapsesta (vaikka toinen osapuoli auttaiskin), joka vie kaiken ajan. Ja mullehan oma aika on aika lailla kaiken A ja O. Muuten mä hypin seinille: menetän pinnanpuolikkaan hetkessä, huudan ja raivoon, oon todella levoton ja näin. Ei. Tai että sitä ollaan zombina kolmisen kuukautta ja vaan siksi, kun se pieni ihme huutaa sängyssään 2-4 tunnin välein (ellei se ole superrauhallinen yksilö, mitä he eivät kovin paljoa ole). Ei. 

Adoptio kotimaassa tai miksei ulkomailtakin vois sen sijaan olla ihan hieno asia. Tai toimiminen sijaisperheenä. Saisin auttaa lapsia, hoivata niitä koska niiden äitillä ja isillä on vaikeeta. Tai vanhemmat ei vain jaksa. 

Mä en aio saattaa yhtään lasta tähän julmaan maailmaan. Mä voin kyllä adoptoida, mutta jos se ei onnistu, niin onhan sijais- ja tukiperhekin vaihtoehto.

Kiitos, olen puhunut ja kuulostanut lapsenvihaajalta. Ironista on se, että mä oon lastenhoitaja. Ei, en vihaa lapsia - mä tykkään ja aivan hirveästi. Joko selkisi? :) 

Ja lopuksi lupaamani runo, joka kyllä kertoo muustakin kuin lapsista. (Tähän väliin huomautan kuvista: ne on otettu ihanan kummipoikani ollessa parisen vuotta. Kohta iso poika täyttää neljä! Joten ei, en vihaa lapsia. Jos vihaisin, en todennäköisesti olisi ottanut hänestä kuviakaan.)

 

MIKSI?

Miksi te sanotte miten mun pitää elää? Pitää olla nopeampi ettei jalkoihin jää / On oltava fiksumpi ettei näytä hölmöltä

Lapsiakaan ei saa olla haluamatta / Äiti pitää olla naisen, nuorena mieleltä

 

Miksi mun pitää olla nopeampi ja fiksumpi? Eikö riitä että askellan verkkaisesti?  Eikö se riitä että pärjään elämässä?

En mä jalkoihin tällä tavoin jää / Mulla on suu millä sanoja iskeä

 

Miksi mun pitää haluta olla äiti? Lapset on ihania, mutten halua omia

Oon kai jotenkin tällä tavoin itsekäs / En vain halua omikseni räkänokkia

Tätinä on taivallista olla, miksi sitä pilata?

 

Miksi en saa olla oma persoonaminä? Värejä käyttää, näyttää vähän pelleltä / Juhliin vähän laittautua, olla nättinä

Runoja, tarinoita kirjoittaa pilvissä pää / Pitää lapsista mutta olla haluamatta omia

 

Miksi sitten annatte mun haaveilla? Pääsystä kouluun, miksei yliopistoon / Toiseen paikkaan, vaikka Kuopioon
Helsinki on iso paikka, Lahti aika sopiva / Jyväskylä aivan tuntematon

 

~ Elizabeth