Hei.

Kirjoitin tässä viime kuussa keskinkertaisuudesta. Kuinka Monty Roberts ja Mikael Fórsten ei ole miehiä, koska leikkii meetwurstien kanssa. Joten jatkanpa siitä. Itsekkäästi kerron vain itsestäni, koska mähän olen niiin hirveän loistava olemaan tavis ja tylsä. Eikun...? Esittelytekstissähän kerron, että olen: "Parikymppinen nainen, kuka rakastaa kirjoittamista, lukemista, valokuvaamista, piirtämistä, laidasta laitaan olevaa musiikkia sekä kaikesta kauniista. Miesmäisesti pitää myös elokuvista ja peleistä, amerikanraudoista ja tietotekniikasta." Okei eli lyhyesti olen tällainen. Mä olen hirveän huono olemaan parikymppinen, stereotypisesti. Mua ei huvita ravata jatkuvalla syötöllä baareissa etsimässä loppuelämän Juliota. Tai edes yhdenillan Adonista. Kiitos ei. En seuraa kertakäyttömuotia, missään suhteessa. Mua ei huvita rynniä kauppaan hommaamaan "se hirveen upee hieno poncho", joka on kahden viikon päästä out. Ei ole mun juttu sekään, kun kaikilla on oltava se Applen tekemä iPhone tai edes viimeisin laitehärpäke. Sotamaalaukset ei ole mun juttu yhtään, luonnollisuus on in mun silmissä. Huulipunaa ja hiusväriä lukuunottamatta :D

11148502_10207222824076066_7727699041175

Mieluummin mä istun kotosalla lukemassa hyvää kirjaa (mun hyvä kirja on Juha Vuorisesta Carlos Ruiz Zafóniin), tai katsomassa hyvää elokuvaa (Die Hardista Frozeniin). Okei, hyvä teeveesarjakin on jees (Supernaturalista Game of Thronesiin). Ja mieluiten ostan vaatteet kirpputoreilta, vaikka pari kertaa nettikaupassa (ajatonta, vintage-tyylistä by Miss Windy Shop) on tullut haksahdettua. Puhelin syö akkua parhaimmillaan 15%, kun lukon avaa. Miltei ainoat meikit toistaiseksi on huulipuna (väreinä on aina yhtä synkkä violetti, pirteä pinkki ja se ainoa oikea punainen) ja ripsiväri, josta jälkimmäinen on jäänyt vähäiselle käytölle. Olen hankkinut halpiksina muitakin, mutta kunhan tästä piristyis, niin saisin väriä syksyynkin. Joten kyllä, olen harmaa ja tylsä. Mieluiten mä satsaan ihokuviin, jotka on ikuisia kuin haksahdan kahden viikon muotivillityksiin. Yksihän mulle tuleekin ihan tässä lähiaikoina, ja olen sen verran pipipää, että kuvan länttään vasta kun se on parantunut. Ellen pimahda aiemmin ja lätkäise jo ensi viikolla. Se taiteillaan tästä kuvasta: 

1231427_10201805622889422_1061072286_n.j

En oikeastaan tiedä, missä olisin oikein hyvä - paitsi kirjoittamisessa ja pokkarilla kuvaamisessa (järkkäriä en omista, joten ne on mulle vieraita). Kirjoittamisen ja pokkarikuvaamisen mainitsinkin. Piirtäjän taidot ei niinkään hyvät, vaikka tämän herran piirustus onnistuikin kättä lukuunottamatta. 

253361_10201055241570358_2049845121_n.jp

Taiteilijamaisen luonteen oon perinyt jostain sukuhaarasta, omat vanhemmat kun ei kovin ilmeisiä taiteilijoita ole. Okei, äiti on omalla tavallaan, mutta mä oon tainnu periä ne pahimmat puolet. Ehkä siksi mua on hankala kestää. Ilmeisimmin siksi. Pahin kirjoitussessio on kestänyt vähintään kolme tuntia, joten päätelkää siitä. Sen lisäksi mä valokuvaan kaikkee turhaa tai hölmöä, kuten vaikkapa lasinsiruja ruosteisen peltipalan päällä (kuva). Joten näistä siirrytään siihen aasinsiltaan, että mun mielestä löytyy paljonkin lapsekkuutta, vähän kuin Peter Pan. Sellainen fiilis, etten haluais koskaan luopua lapsenomaisista ajatuksista ja näkökulmista, vaan haluaisin säilyttää vanhuuteen asti sen pienen ujon tytön, mikä mun sisimmässäni on. Saatan päästellä suustani hölmöjäkin juttuja, minkä takia mua kuulemma hävetään. Tiedä sitten, miksi sana "stunttamies" on niin hauska? Tai miksi on hauskaa kuulla, kun lausuin lasilinnuista kummipojalleni, että: "Kato, lintuja. Ne ei elä." 

11403270_10207179465352125_9029538071854

Mua siis hävetään mun juttujen takia. Nice. Olen siis hyvä hävetyttää (onko toi edes sana?) ihmisiä suullisesti. Pikkuveli tosin sanoi häpeävänsä mun pukeutumisen ja auton takia. Täh? Mitä hävettävää on käyttää lyhythelmaisen kuviollisen/yksivärisen mekon kanssa pallollisia polvisukkia? Mitä hävettävää on neonvihreässä 1995 vm Opelissa? Tätä nykyä helmat on tuttua mun pukeutumisessa. Mekot ja hameet on mulle aivan ehdoton IN! Ei kiinnosta, mitä muotikotkat sanoo. Talvella sitten panostetaan enemmän lämpimänä pysymiseen, mutta käytän helmoja niin kauan kuin mahdollista. Käytän mä farkkujakin, mutta enemmän mä helmoista tykkään. 

11692482_10207305310938186_5697333947837

Eli muut häpeää mua, koska: mä olen lapsenomainen, pukeudun omalla tavallani, ajan omanvärisellä autolla, päästän suustani mitä sattuu ja ajattelen omalla tavalla. Mä en häpeä itseäni. Mua hävettäisi, jos alushousut vilkkuu tai niitä nostellaan julkisella paikalla näkyvästi. En mä jaksa hävetä itseäni enää. Enkä keksi enää mitään.... adios! ;) 

~ Elizabeth