Ei, en keksi tätä omasta päästäni. Alan kohta pelätä, et muut on mua parempia. On mulla muutama esimerkkikin, jonka kerron jossain kohtaa tätä vuodattelua. Mulla on siis tätä alemmuudentunnetta ollu jo jonkin aikaa, mut eihän tää nyt sairaus ole, joten kärsin tän kanssa. En oo kertonu kellekään, ainoo millä selitän tämän on väsymys, migreeni, normi päänsärky tai muuten vähä alakulonen olo. Sanallakaan ei oo kertonu, että mä tunnen olevani huonompi kuin muut. 

Aina on joku, joka on mua parempi, mä tiiän sen. Mutta kun mä en omista mitään, missä oisin yhtään parempi tai ees yhtä hyvä kuin muut. Mä olen nyt se huono, joka ei osaa mitään ja jota neuvotaan koko ajan. No, on kyllä yks juttu, missä oon parempi kuin muut: olen paras osaamattomuudessa. Lähinnä oma äiti ja paras ystävä. Hyväähän he tarkoittaa, mut silti.... He saa mut tuntee olevani surkimus.

Aina mua muistutetaan kotitöistä, "ootko tehny sitä ja tätä ja tota, mikä kyllä tehdään vuoden välein mut ootko tehny?" Oli kyseessä tiskaus, sängyn petaaminen, ruoanlaitto, siivoaminen (imurointi, lattian pesu). Okei, oon boheemi. En juuri perusta imuroinnista, mut ajoittain joo. Seuraava siivouspäivä on sitä paitsi huomenna. En petaa sänkyä joka helvetin päivä, varsinkaan jos aamulla lähden kämpästä aamuseiskalta ja palaan vasta illalla. Kuka silloin kattelee, onko mun peitonkulmat hyvin? Ei kukaan

Viimeiset kolme viikkoa oon kämpässäni ollu lähinnä nukkumassa ja suihkussa. Sitten taas mentiin. Onneks saan olla huomeen koko päivän kotona, vaikka töissä ois kiva käydä. Kun tarjotaan eioota, sitä otetaa vastaa eioota eli ollaa ilman töitä. Huomenna, kun mulla on siivouspäivä, aion ensin tehdä siivouslistan mitä tehdä milloinkin. Viikottaiset omaa paikkaa ja päivittäiset omaansa. Ja tungen sen johonkii, mistä sen sitten löytää helpolla. 

weekly-bi-monthly-Cleaning.jpg

Helvetti, mä en oo mikään pullantuoksuinen hahmo. Ei, en osaa ees tehdä hyvää ruokaa. Se palaa melkein aina ja taas on kuun karsinogeenit syöty. Ja jos oon sattunu tekee jotain, esim. imuroinu edellisenä päivänä, siitä tehdään numero. Että "vau, sä oot siivonnu!" Helvetti, osaanhan mä siivota. En vaan oo mikää siivousfriikki, joka puunaa kotinsa kolme kertaa lattiasta kattoon päivässä! 

Tai jos oon sattunu laittaa ruokaa ja se on jopa onnistunu: "vau, tällä kertaa sä et polttanu sitä - niinku yleensä". Sellasista kommenteista tulee ajoittain fiilis, et mun ei edes kuulu osata. Että näiden ihmisten mieliin on palanu mielikuva, että tää boheemityttö ei osaa laittaa ruokaa. Tai osaa tehä muutakaan.

Unohtelen myös tosi usein kaikkea, koska mun ajatukset pyörii liian usein mun tarinoissa ja runoissa. Valokuvissa ja musiikissa. Jos muistan jotain, niin tyypillisin vastaus on "vau". Mä tarvin semmossii muistilappuja tai vastaavia. En mä voi kaikkee muistaa, helvetti! 

Kauheesti ootetaan, että koska on nainen, mun pitää osata: leipoa, siivota, tiskata, pestä pyykkiä, hoitaa muksuja, pestä ikkunoita, kutoa, virkata, neuloa, ommella, korjata vaatteita, keittää kahvia ja tehdä ruokaa. Taidan sitte olla androgyyni, koska monet em. on mulle tähtitiedettä ja muut naiset on noista euforiassa. 

images.jpg

Miksi? 

Koska mun leipomiset päättyy, kun se leivontahomma palaa. Mun pyykinpesu on hyvin haparoivaa ja ikkunanpesu on ärsyttävää, tylsää puuhaa. Käsitöistä, kuten kutominen, virkkaaminen, neulominen, ompeleminen ja vaatteiden korjaaminen, ei tule mitään kun oon tämmönen nakkisormi. Joo, kutoa osaan poppanaan pelkkää raitaa mutta mä vihaan sitä. Neulominen ja virkkaaminen on utopiaa mulle, ompeleminen pirun haastavaa ja en osaa korjata vaatteita. Ruoanlaitto menee aina pieleen ja päättyy aina joskus johonkin mustaan möhkäleeseen, mikä pitäis olla syötävää.

Näistä naisten hommista oon pihalla, kun en vaan handlaa sitä ja kun siitä mulle nälvitää, vaikkakin hyväntahtosesti (oon itekin aikamoinen lörppäsuu), pahotan mun mielen herkästi. Varsinkin väsyneenä. 

Miesten hommistakaan ei tuu mitään. En osaa kun maalata, vähän puutöitä, käsitellä hevosia jonkin verran, ajaa traktoria jyränkin kanssa, katsoo auton öljyt, pestä auton ja vahata sen, vaihtaa lampun. 

Niinsanottuja turhia juttuja osaan jotakin, kuten tehdä useimmiten jotain elektroniikalle (kuten tietokone, puhelin, TV, DVD-soitin), kirjoittaa miltei mitä tahansa tekstiä, vähän piirtää ja valokuvata, alustaa muistitkun, puhdistaa tietokone sisältäpäin, sohlata sähköpostin kanssa. 

cleaning-supplies.jpg

Loppufiilis? 

On vähän turha olo. Suurin osa, minkä odotetaan luonnistuvan naiselta, menee pieleen. Miesten hommiakaan en handlaa, ja iso osa on liian raskasta mulle. Normipulliainen ei tarvi normielämässä taitoa kirjoittaa miltei millaista tekstiä vain, piirtää ja valokuvata, muistitikun alustamista tai tietokoneen putsaamista sisältäpäin. 

Inhoan siivoamista, tiskausta, imurointia. Mä teen ne silti, jotta koti pysyis suhteellisen freesinä. Mun keittämä kahvi on kuitenkin kuulemma hyvää.

Ruoanlaitto on ok, kunhan joskus onnistuiskin. Leipominen ei ole kivaa, koska aina se lässähtää. 

Pyykinpesua mä harjoittelen, koska oon vasta omilleni muuttanu vaikka myönnän: se taito olis kannattanu opetella aiemmin. 

Käsitöitä mä vihaan. Yök yök, vihaan vihaan vihaan! 

Muksujen hoitaminen on ihan peruspulliaiseltakin luonnistuva homma. Ei voi olla vaikeaa vaihtaa vaippa tai käyttää vessassa ja leikkiä tai pelata? 

Pelkällä maalaamisella ja vasaroinnilla ei päästä puusta pitkään. 

Hevosen käsittelykin haparoi, koska eläin on vastahankainen (luonne) ja jos joku tulee neuvomaan, miten mä hoidan omaa polleani, käämit kärähtää. Tai kun joku selostaa hevosista jotain, mulle tulee helposti fiilis "aha, mun tiedot ei taas kelpaa" ja että mut vaan jyrätään alle. 

Vanhalla Valmet 502:lla ajaminen ikiaikaisen jyrän kanssa ei oo iso saavutus. 

Auton öljyjen katselu tai auton pesu ja vahaus on simppeliä. Sen osaa kuka vaan. Samoin lampunvaihdon.

Mulla on aika turha fiilis. 

~ Elizabeth