On se jännä, miten ihmisen olotila voi olla kiinni parista asiasta. Ne on nyt siis ihan ristiaallokossa, jos nyt käyttän ilikiästi tätä laivasanastoo :D Riemua, iloa, surua, epätoivoo ja kyynisyyttä sekä naurua. Joku vois ajatella, että "mitä hittoa toi sekoaa?", mut en mä sekoa. Oon täysjärkinen ainakin psykan mukaan, muut voi ja saakin olla eri mieltä asiasta. Mä oon täysijärkinen, kenties joskus. Voisin olla nyt kerrankii fiksu ja selittää, miks mun olotila on tällainen sekasikiö-hedelmäsalaatti. 

RIEMU, koska mä valmistun ammattiin alle kahden kuukauden päästä (hyvällä tuurilla) ja voin huokaa helpotuksesta, ettei tartte homehtua koulunpenkillä vaan pääsen tekemään eri juttuja! Sitä mä tässä venaan. Toisaalta... oon harkinnut kylläkin amk-tutkintoo, jotta pääsen sinne mihin mä haaveilen eniten; vastasyntyneiden osasto <3 Sen näkee, kun aika menee etiäpäin

ILO, koska kohta alkaa viikonloppu ja mun ystävä tulee meille käymään. Suoraan, kun itse pääsen koulusta suht aikaseen. En ole ystävää nähnyt niiiiiiin pitkään aikaan, että! Sitä iloa ei voi kuvata sanoin, mitä mä tunnen kun tapaan hänet jälleen.

NAURU, koska perjantaina ei huumoria säästellä ja mustanpuhuvaa huumorii me oikein viljellään. Ei tätä voi enää selittää! :D 

SURU, EPÄTOIVO, KYYNISYYS kulkee käsi kädessä ja yksi jonkun reppuselässä. Suru tulee joskus käymään, kutsuu epätoivonkin mukaan ja pahimpana hetkenä kyynisyys tunkee mun päähän omia kieroja, epätosia ajatuksia. Joskus toive nostaa päätään ja tämä negatiivinen kolmikko häipyy taka-alalle, mutta joskus ne jää itsepintaisesti päähän. Ne taistelee riemun, ilon ja naurun kanssa.