Edellisestä kirjoituksesta on jo kuukausi. Vau, näin se aika menee.

Liian nopeasti. 

Liikaa aikaa.

Liikaa ajatuksia. 

Aivan liikaa aikaa ajatella pahoja ajatuksia, joita ei pääse karkuun. Edelleen mä märehdin samoja juttuja kuin kuukausi sitten. Tuntuu silti vapauttavalta päästä kirjoittamaan ja purkamaan ajatuksia, vaikka ne toistaakin samaa kaavaa, samalla kun hollantilaisnainen laulaa taustalla. 

Mitähän mä sitten ajattelen itsestäni? No, mä en oikein tiedä mitä pitäisi ajatella. Enkä aina ajattele kauniisti. 

Kuitenkin, nyt kun istun ja koitan raapustaa jotakin kasaan, tuntuu että ajatukset karkaa taas. Samalla koitan takoa uppiniskaiseen mieleeni, että mä en ole huono vaikka olen työtön. Mä haen töitä, mutta yhteenkään haastatteluun en ole päässyt puolentoista vuoden aikana. Se ottaa päähän ja itsetunnon päälle. Kunnon intoa ei ole juuri mihinkään. 

Todella moni asia tuntuu turhalta. 

Onko pakko syödä vaikka ei ole nälkä? Janoon juon vettä vaikka joskus tekisikin mieli vetää pää täyteen, mutta en tee sitä vaan oon selvinpäin. Pahalla mielellä ja humalassa tehdyt ratkaisut ei ikinä johda mihinkään hyvään. Päivällä, kun ei ole nälkä, niin yksinkertaisesti jätän syömättä. Eikä ruokahaluttomuus johdu kuumuudesta. Kaikki johtuu mun pään sisältä. Monesti päivisin on olo, ettei edes huvita syödä vaikka ois nälkä. Silloin mä pakotan itseni syömään, jos ei muuta niin leipää ja juon vettä tai kahvia. 

Onko pakko nousta sängystä, jos ei huvita? Aamulla kukaan tai mikään ei pakota mua nousemaan ylös, joten mä joudun taaskin pakottamaan itseni ylös. Ei, en mä nouse kuudelta. Hävettää sanoa kellonaika, jolloin arkisin nousen ylös. Joten arvelkaa vaan, mutta se on ennen puoltapäivää. 

Onko pakko leikkiä iloista, jos olo on kaikkea muuta? Niin, yleensä mä patoan mun negatiiviset tunteet ja teen parhaani, jotta en näyttäisi muille pahaa oloa. Joskus annan mun olon näkyä. En mä silti aina ole ihan maani myynyt, vaan mulla on hyviäkin päiviä. Tietyt ihmiset tekee mun olon hyväksi, onnelliseksi. Yksin ollessa olo on joskus ihan hyväkin, jolloin mua huvittaa ja kiinnostaa paljonkin. Mutta on päiviä, kun seinät kaatuu päälle ja mä muserrun alle, enkä pääse pois.

~ Elizabeth