Hei!

Aloin (taas) pohtimaan tasa-arvoa. Puhutaan hirveästi avioliittolain muutoksesta, että sukupuolineutraali avioliitto pitää hyväksyä. Ja nythän se aiotaan kumota, minkä myös minä allekirjoitin. Miksi? 7. artiklan ensimmäisessä kohdassa lukee näin: "Lapsi on rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen, ja hänellä on syntymästään lähtien oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan." Puhutaan siis oikeudesta tuntea vanhempansa - eli ei kahta äippää tai isukkia - ja olla heidän hoidettavanaan.Toteutuuko se? Ei lastenkasvatusoppaissa. 

Itse lastenhoitoa lukeneena mua henkilökohtaisesti ottaa päähän, kun kasvatuskirjoissa jauhetaan aina samaa. Äiti, äiti, äiti, äiti... voisin jatkaa loputtomiin. Äiti. Yksi lapselle tärkeä henkilö jää nyt pimentoon. Äipän kanssa lapsen alkuun saanut, miespuolinen ihminen. Isä.

Miksi isät unohtuu? Miksi vain äiti on tärkeä?

En sano, että kaikki lastenkasvatukseen keskittyneet kirjat unohtavat isukin, mutta hyvin iso osa. Sanoisinko, että suurin osa kirjoista on suunnattu äidille. Onneksi lastenpsykiatri Jari Sinkkonen ja Raisa Cacciatore muistavat myös sen isän. Jes. Yksi askel eteenpäin, jotta saadaan lastenkasvatuksesta isillekin luonnollisempaa.

Kuitenkin, niitä kirjoja lukeneena ja aiheeseen hieman perehtyneenä (en siis ole oppaiden ekspertti), niin tuntuu että se äiti on lapsen maailman A ja O. Että isä on vain joku, joka on osallistunut lapsen tehtailuun. Äiti osaa ja tekee aivan kaiken. Äiti syöttää lapsen (tämä on ymmärrettävää, isäthän tunnetusti eivät ruoki luonnonboobseilla), vaihtaa puhtaan vaipan, pesee, nukuttaa, vie lääkäriin jne. Ja että äiti on lapsen tuki ja turva. Isä voi vain lukea olohuoneessa lehteä tai katsoa telkkaria samalla, kun juo tölkistä kaljaa. Jos läpsi tulee häiritsemään, hänet hätistetään äiskän luokse. 

Ei se oikeasti kuulu mennä näin. Miksi isukit jää pimentoon?

Kuinka moni ottaa sen ajatuksen huomioon, että voi olla osat toisinpäin? Että se on isä, joka ruokkii vaikka sitten pullolla (myöhemmin antaa purkkiruokaa), pesee, vaihtaa vaatteet ja vaipan, vie nukkumaan, kiikuttaa lääkäriin kuivumisen pelossa kun lapsi ei juokaan kunnolla... ym. Äiti voi olla sairas, häipynyt omille teilleen tai lapsi ei kiinnosta. Onko isän sitten mukava lukea kirjoista, että äiti äiti äiti äiti... Tuleekohan isälle kovin tarpeellinen olo, jos kirjatkin pursuaa sitä tietoa, että isää ei tarvita kunhan äiti on olemassa? Joku roti noihin kirjoihin, kiitos! Tai avioerotilanteessa. Lapset tyrkätään heti äidille ja uusi tapaus, kiitos. Näin mustavalkoisesti, mutta faktaan perustuen.

Oikeasti on aivan mahtavaa, että kasvatusoppaita on myös isille. Sitä en tajua, miksi ne kasvatushommat sysätään aina heti äidin harteille? Että äiti on se, joka tietää lapsesta kaiken - isä vaan unohtaa jopa synttäripäivät. Ja miksi oletetaan, että äiti hoitaa aina lapset? Ei, en aio kirjoittaa isän kasvatusopasta. Ja opiskeluaikoina kritisoin tätä asiaa opettajallekin, kuka myönsi asian olevan epäreilu. Kiitos, ope.

Joten... voitaisko vastaisuudessa kirjoittaa kasvatusoppaan, jossa ei käytettäisi vain sanaa äiti vaan muistettaisi se isäkin? Neutraalisti voisi käyttää sanaa vanhempi.

~ Elizabeth