Nyt ei tule kuin vähän tekstiä, mutta omaa ajatusta sitäkin enemmän.

Tulipa su 7.12 sitten sössittyy - onneksi hitaan kaavan kautta. Olin siis liikenteessä vanhempieni autolla, mikä hankittiin alle neljä kuukautta sitten. Noh, menin normaalisti eräälle hallille, kun auton roiskeläppä piti korjata. Se saatiin siis paikalleen ja tähän mennessä kaikki oli ihan okei. Sen jälkeen sitten sössin. 

Sisarukseni siis ajoi autonsa näin: 

Minä lähdin siis peruuttamaan ja käänsin vahingossa rattia liian aikaisin, enkä myöskään huomannut sisarukseni autoa (harmaa helmiäinen ja pihalla hämärää). Arvaatte jo? Peruutin auton etupuskurin suoraan sisarukseni kylkeen! Vauhtia minulla oli hyvin vähän, peruuttamassa kun olin. Silti vanhempieni etupuskuriin tuli 1 cm x 0,5 cm kokoinen jälki, ja koska puskuri on musta helmiäinen, niin noh... valkoinen maalinlähtöjälkihän siinä nätisti erottuu.

Peruutin siis näin: 

Unohdin piirroksesta nuolet, siksi jälkikäteen. 

Sisarukseni auton kylki pääsi kans aika vähällä, mutta silti: kylkeen tuli muutama nätti naarmu (kiitos siskon auton peruutuksen), peltiin tuli lommo (suht pieni, ehkä 5 cm x 5 cm). Yli ja ali sellaisen ovilistan (sellainen kiva musta muoviliuska, jos joku ei tiennyt). Sen auton väri oli nätisti hopeanharmaa helmiäinen, joten luonnollisesti korvaan kaiken. Minun vikani, vaikkakin vanhempieni autolla. 

Ajatuksiani 

" Mitä mitä? Mitä hittoo kävi? "

" Melkein vuoden ollu kortti! Miten voi käydä näin? " 

" Ei ei ei, tää ei voi olla totta! Mä oon ihan surkee kuski! "

" Voi ei eie ei... Tää ei voi olla totta. Ei vaan voi! " 

" En kyllä enää peruuta tota autoo! " 

" Voi jee, ei ei. Oispa toi ollu mun auto, niin ei haittais niin paljoo! " 

" Miks mä tän tällee peruutin? " 

" Ei helvetti! Ne huutaa mulle ja ja... " 

Kutakuinkin tällaista pyöri mun pään sisällä. Suoraan, kun auto kolahti, pelästyin. Hautasin mun naaman mun käsiin, mutta sitä ennen pidin vaan käsii mun naaman edessä. Oli fiilis, ettei voinut olla totta. Koin itseni surkeaksi kuskiksi, mutta sisarukseni (enemmän kuin yksi) sanoivat, että vahinkoja sattuu. Ja ettei mitään voi oppia, ellei ikinä tyri. 

Kevennyksenä, kuunnelkaapa tämä laulu.  

~ Elizabeth