No, hei. 

Facebook- kokeilu loppuu 13 päivän päästä ja mä huomasin sen, että oli tosi hankala päivittää sitä. Koska en keksinyt mitään sanottavaa, joten se siitä. Harkitsin sen änkemistä instagramiin, mutta törmäsin samaan ongelmaan plus mulla oli Lumia 435 käytössä, jonka oma IG- sovellusräpellys 6tag ei toiminu. Joten, ne kokeilut sikseen ja instagram jääköön mun toiseen puhelimeen pölyttymään... kunnes keksin käyttöä tai poistan tilin kokonaan. 

Palatakseni hukassa olevaan aiheeseen... Eli siihen, miten hukassa mä olen tällä hetkellä. Ja ei, hukassa en tarkoita että haahuilisin jossakin metroasemalla kartan kanssa. Heh, ei. 

Mä en oikein tiedä, mitä tekisin mun elämällä. Lapset ja nuoret piti olla se mun juttu, mutta nyt kun en ole päässy rääkkäämään ja heittämään pallolla päähän, niin se tuntuu kaukaiselta. Okei, lapset saattaa olla silti se juttu vaikka nyt onkin fiilis, että ei. Njää. Typerää sinänsä, että oon harkitsemassa pois alalta, joka on se mun juttu. Ehkä siksi, kun en saa töitä vaikka haen, niin pitäs olla takaportti. Noh, salaisuus - ei mulla ole! Eikä ole mitään käsitystäkään, mikä vois olla mun kakkosjuttu. Okei, kahteen ammattikorkeaan hain ja yhteen perustasoon, mutta mulla ei ole luottoa että pääsen mihinkään. Mä en luota siihen, että saan töitä. En luota siihenkään ajatukseen, että lasten komentelu ja tukkapölly raivarin kera olis mun juttu. Jos se olis, mä kai pääsisin kans? Eikö? Jos naiiveja ollaan, niin joo. 

Pää hajoo. Ei nyt palasiks ja että keräisin kohta kallon palaset lattialta. Mut sisältä, henkinen puoli. Se rakoilee. Alan uskoa, että mä nyt vain olen surkea ja siks en ole töissä. Alan uskoa, että tää ala ei ole mun. Jopa siihen, että mikään ala ei ole mun juttu. Sitä mä pelkäänkin, että mä luovutan. Osittain olen jo. Mä en jaksa enkä uskalla uskoa, että saan enää mitään töitä. Joskus tulee ihme kohtauksia ja alan pillittää. Kuuntelin Apulannan Revenge of the A.L. People sekä Syytteitä ja Selityksiä - 52 parasta- listoja YouTubesta. Ja itkin. Rääyin mukana karmealla lauluäänellä ja itkin. Oli olo, etten jaksa enää. Viime päivät mä olen harkinnut, että pitäis lähteä kallonkutistajalle. Viimeksi eilen mulle sanottiin, että pitäis lähteä terapiaan. Tosin, ihan eri aiheesta kuin itse ajattelen. Hyvinä kausina kaikki on ookoo, ei ongelmaa. Mustina kausina, no... se tiedetään. 

Mä kyllä niin vihaan olla hukassa. 

Kuva ja malli Elizabeth / Laite Samsung Galaxy S 3

Sovellus & filtteri Retrica / Jälkikäsittely Picasa

 

~ Elizabeth