Mulla on monia haaveita, joista suuri osa jää toteutumatta. Miksikö? Kun mä pelkään toteuttaa niitä tai pelkään seurauksia, sitä mitä tapahtuu jos toteutan haaveeni. Tai etten pidä seurauksesta ja jos pidänkin, niin kaikki menee överiks. 

TYÖ 

Olen tosi onnekas, että mulla on töitä. Mut mä haaveilen siltikin, että voisin vaihtaa työpaikkaa tai jopa kokonaan alaa. Nykyään oon päiväkodissa, mut en lähihoitajana vaan pk-työntekijänä. Toisin sanoen mä pyyhin pöytiä aamulla, aamu- ja iltapäivällä, nostan ruoan jälkeen kaappisängyt ja lasken ne alas välipalan aikoihin, auttelen ruokailussa jos tarvii, autan ulosmeno- ja sisääntulotilanteissa, pelaan tai puuhastelen lapsen kanssa (jos ehdin), hoidan kuravaatehuollon (eli pesen kuravaatteet sekä saappaat, hoidan märät/kosteat vaatteet kuivurii ja sieltä pois) ja huolehdin yleisestä siisteydestä (naulakot, hyllyt yms. perussiistit). Kaikki em. on mun vastuulla. Kaikki tuo, mutta lapsivastuuta mulla ei ole. Ei mitään vastuuta lapsista. Jos joku hoitsu lykkää mulle kolme mukulaa ja joku niistä satuttaa ittensä, hoitaja on päävastuussa - en minä. Hoitaja siksi, koska luotti lapset vastuuttoman huomaan. Vastuuton. Paha sana, tuo monia mielikuvia. Koska en ole vastuussa, en myöskään pidä mitään tuokioita, en ulkoile lasten kanssa (siis en ollenkaan) tai ole vastuuhenkilö. 

VAIHTO ? MIHIN ? 

Oon haaveillut teatterista, mut pelkään ettei se ole sellaista kuin kuvittelen. En ajattele sen olevan mitään glamouria tai raharikasta, mut siinä saa olla luova! Nykyisessä työssäni teen just niin kuin muut sanoo ja työaika on tasapaksua, tyyliin 8-16 tai 10-18. Ei liukumaa, ei mitään eroa edelliseen päivään. Valonpilkkuja on lapset, mut muuten ei mitään. Jopa mun synttärit lähenee 20. vuotta ja musta tuntuu, etten kestä nykytyötä. Onneksi se on määräaikainen, loppuu ensi vuonna. Silloin olen ajanut ajokortin ekan vaiheen ja saan lähtee etsii toista työtä. Tässä vaiheessa, kun alan miettimäänkin aikaa määräaikaisen työn jälkeen, pudistan usein päätäni ja sanon itselleni: 

ANNAN LUVAN JATKAA ? 

Ensiksi, miettisin mitä haluaisin tehdä melkein-liukuhihnatyön sijaan. 

- teatteri; oon aina tykännyt teatterista, ja koulussa pieni osa näytelmässä oli kivaa.

- valokuvaus; on intohimoni. Rakastan valokuvata erikoisia kuvakulmia, ei-niin tavallisia. 

- kirjoittaminen; toinen intohimoni ja siksi kirjoitankin tänne nyt. Kirja on haaveena... 

JOHTOPÄÄTÖS 

Pelkkä haaveileminen ei johda mihinkään, tarvitaan toimenpiteitä. Silti, tiedän että olen aivan liian arka erotakseni työstäni ja lähteä kohti unelmia. Ei, tiedän että jään pahaan työpaikkaan ensi vuodelle ja suljen STOP-merkillä tien unelmistani. Toistaiseksi olen liian arka... Enhän kehtaa edes olla puolipukeissa tuttujen läheisyydessä! 

Haaveilen silti, että jonain päivänä minä....

- seison teatterin lavalla roolihahmona

- julkaisen valokuviani jossain

- julkaisen kirjan

- poseeraan kameran edessä ja julkaisen kuvan johonkin (ihan sama, otanko kuvan vai ottaako joku muu)

Haaveet on haaveita ja teot on tekoja. Saa nähdä, minkä polun valitsen.... 

 

Kuvat; Wallbase

~ Elizabeth