Hei vaan!

Vihdoin, parin vuoden harkinnan ja pohdiskelun tuloksena on Tumma varjo. Niin mikä? Minun henkilökohtainen kokemukseni koulukiusaamisesta. Teksti on kirjoitettu 2012, joten tuolloin olin vasta siirtymässä ammattikoulun viimeiselle vuodelle. Nyt olen siis jo valmistunut.

Tumma varjo on hyvin henkilökohtainen, se sai alkunsa kun eräs ilta 2011-2012 välisenä aikana romahdin. Taas. Minua oli jälleen mollattu, halusin vajota maan alle. En muista, olenko kirjoittanut viidennestä luokasta tätä, mutta: halusin tulloin itsemurhaa. Kaavailin, että pomppaan auton eteen. Katsoin voiveistä ja halusin viiltää ranteeni auki. Halusin juosta hevoseni alle. Eniten vihasin itseäni, halusin tappaa itseni. Onnekseni olin pelkuri. En uskaltanut. Pelkäsin, että jos hyppään auton eteen, en kuolekaan vaan halvaannun kaulasta alaspäin. Veitsellä ei sekään, koska pelkäsin millaiset raivarit äiti saa, jos matolle tippuu verta ja minä en kuole. Tai hevonen vain potkaisee ja joudun pyörätuoliin, etten kuolekaan.

Sen enempää sanomatta lupaan toisen osan ensi viikolla.

~ Elizabeth