Luin tässä taannoin jutun tästä haasteesta A Beautiful Body. Nostan näille mammoille ihan hirveästi hattua! Kun he ovat niin kovin rohkeita paljastaessaan rehellisen itsensä - voiskohan sanoa näin? - liki koko maailmalle. Kai sitä voi sanoo, mutta Suomelle ainakin. Ahmin ne jutut ja tuli epätodellinen fiilis, ihan kuin oisin vetäny jotain tupakkaa vahvempaa - vaikka en polta tai käytä mömmöjä. Olivatko ne naiset oikeasti niin loistorohkeita? Vau, sanon mä. Mammoille, mutseille, äideille - hatunnosto! 

Mitä mä itselleni? Hatunalennus. Koska en kehtaisi heittää mun kroppaani kaiken kansan arvosteltavaksi, en vaikka kuvasta näkyisi vain tissit ja maha. En takuulla. Pelkuri, se mä oon tässä asiassa. Nyt. Tällä euforialla. Sinänsä mun kropassa ei ole vikaa, nyt tuntuu älyttömältä ajatuskin, että joku tarkkailisi sitä kriittisesti ja arvostelisi sen lyttyyn. Tiedetään, sitä ei ole liikunnalla pilattu, mutta en mä ole satakiloinen tonnikeijukaan.

Normikroppa, ja vaatteissa kehtaan olla, vaikka makkarankuorissakin. Kyllä sitä vois vaatteissa poseerata, pasteerata ja levittää kuvii kroppa vaatteissa, mutta kuva jossa ollaan puolialasti. Ainoa harminaihe on mun maha, se ei ole timmin litteä. Hmmm.... pitäisikö pistää pystyyn oma hanke, ihan vain itselleni? Tai toki teillekin, jotka tätä kenties luette? Tutkin asiaa facebookissa, voisin piruuttani kysellä ja tunnustella asiaa. 

~ Elizabeth