KAIKKI KATSOVAT MINUA

Kaikki katsovat minua. Jälleen. Tänään on taas sellainen päivä. Kaikki katsovat minua ihaillen, olen heidän idolinsa ja suunnannäyttäjä. Ainoastaan nobodyt eivät siedä minua, mutta he nyt eivät olekaan mitään. Sitähän se nobody tarkoittaa, ei ketään. Kaikki muut rakastavat ja ihailevat. Pidän siitä, nautin siitä enkä varmaan voisi elää ilman sitä. Myönnän, että se on minulle kuin huumetta.

Minä ansaitsen kaiken ja olen paras. Sain kunnian syntyä rikkaille vanhemmille, ketkä rakastavat minua ja antavat minulle mitä tahdon. Oli se sitten iPhone, Christian Louboutinin kengät, Louis Vuittonin laukku, mitä tahansa. Käynkin shoppailemassa vain parhaissa liikkeissä, mikään H&M ei minua hetkauta. Vaatebrändeistäkin vain muutaman mainitakseni, mm. Only, Coco Chanel, Prada, Dolce & Gabbana. 

Aina, kun kävelen jossain, päät kääntyvät katsomaan minua - olenhan kauneimpia tyttöjä. Minä olen se, ketä kaikki teinitytöt haluavat olla ja kenen näköisen tytön pojat haluaisivat. Kukaan ei sääli minua, onhan minulla kaikkea. On rahaa, ulkonäköä jota ei rahalla saa, statusta ja vaikutusvaltaa. 

Niin, olenhan yläasteen parhaita. Olen erittäin hyvä melkein kaikessa, ellen jopa paras. Ainoastaan kuvaamataito ja käsityö ei onnistu, mutta mitä elämässä tekee piirustustaidolla tai vanhojen mummojen taidoilla? Ei mitään. Ryhmätöissäkin olen ensimmäinen, kenet halutaan mukaan. Ongelmana muille on se, että valitsen itse kenen kanssa hengailen. Siksi onkin hyvä, kun minulla on iso kaveripiiri. He haluavat olla kuin minä - rikas, kaunis ja fiksu. 

Tänään näyttää siltä, että minun vaatevalintojani ihaillaan, kehutaan. Tiedän näyttäväni hyvältä. Korkokengät on aina hyvä valinta, paitsi jos lähdetään patikoimaan. En minä ole tyhmä. Usein otan niiden pariksi hameen tai housut, tänään valitsin mustan nahkahameen ja sen kanssa sopii hyvin vaalea neuletakki. Mutta en minä näytä tylsältä. Siksi otinkin neuleen alle printtitopin. Säälin ihmisiä, ketkä eivät osaa pukeutua. Siis kuka enää tällä vuosituhannella haluaa näyttää hipsteriltä? Nobody. 

Kukaan katselijoista ei tiedä, että kuinka nopeasti minä valikoin vaatteeni. He kuvittelevat, että minulla menee vain tunti. Todellisuudessa herään aina viideltä, jotta varmasti ehdin ennen seitsemää olla valmiina. Ja seitsemältä vasta aloitan meikkaamisen, ja olenkin koulussa puoli yhdeksän. Viimeisen päälle parhaan näköisenä. 

* * * * *

KUKAAN EI HUOMAA MINUA

Kaikki katsovat aina mua ilkeästi. Kukaan ei huomaa mua - siis mua, välittämättä mun vaatteista. Ne vaan tuijottaa mun vaatteita, ihan kun kävelisin alasti kaikkialla. Ei mua kiinnosta, mitä mieltä ne on mun vaatteista. Ei se tuijottaminen mun mustasankasiin rilleihin, mun vaatteisiin (jotka löytyi kirpputorilta ihan halvalla!) tai mun erivärisiin huksiin... ... niin ei se vaan oo yhtään kivaa. Vaikka mä tykkäänkin perusfarkuista, ruutupaidoista ja tennareista (eikä oo Conversen, mut en nää niissä mitään eroo), ei se tee musta puskajussia. Kun pistän päälleni mustan hameen, sopivan topin tai laitan hiuksiin rusetin... ne ei eroa. 

Mä oon nobody. Mä vihaan niitä teiniprinsessoja, jolla on fyrkkaa tehä mitä huvittaa. Ne voi lähtee vaikka Himalajalle tai patikoimaan Macchu Pichhulle Peruun jos niitä huvittaa. Ne ei tajua, miten tiukassa raha on perusduunareilla. Ne vaan ostelee Luis Vittuneita tai jotain kalliita kaaroja, jotka on tehty Natsi-Saksan aikaan. Mun shoppailut rajoittuu kulman kirpputoreihin ja halpaketjuliikkeisiin, vintage-putiikeista puhumattakaan, koska en voi shoppa shoppailla Praadan liikkeessä (ei kiinnostaiskaan!) tai hommata kenkiä C. Loubutiinilta. 

Monen pää kääntyy mun suuntaan, jos yskin metrossa tai bussissa tai juoksen niitten hemmojen ohi. Ei ne muuten näe, mä oon niille ilmaa. Teiniprinsessat säälii kai mua, kun en pukeudu viimesten muotihörhöilyjen mukaan. No, eipä ole varaa mutta en mä niitä kaipaakaan, kun ei oo koskaan saatu. Mua ei tosin kauheesti innosta taapertaa pulun pershöyhenet pään päällä (vai kuuluks toi Rioon?) tai lampunvarjostimet kehon peittona. 

En oo yläasteen parhaita. Oon huonoimpia. En tajuu matikasta tai yhteiskuntaopista. Sen sijaan mulla on paljonkin ymmärrystä miten kirjaimista saa kivoja sanoja, viivoista taideteoksia tai miten englanniks, saksakas ja ruotsiksi sanotaan "haistakaa paska". Mulla ei oo edes isoo kaveripiiriä. No, on mulla kolme ystävää mut yksi on ylitse muiden. Se on mun sydänystävä enkä tiiä mitä tekisin ilman sitä. Se on mun henkireikä. 

Teiniprinsessat kuluttaa aikaa ainakin kolme tuntia, että näyttäis viimesen päälle sliipatulta. Mulla menee vartti tunkee kuteet päälle, harjata hiukset ja ehkä meikata. Siinä jää kaks tuntii nelkytviis minuuttii luppoaikaa, minkä aikana voin tarkistaa läksyt tai viedä dogin ulos. Syödä kunnon aamupala ja laahustaa kouluun. Aikaa jää rutkasti ylikin. Sen ajan mä haluun viettää perheenjäsenten tai bestiksen kanssa. Ne on mulle tärkeintä - ei raha. 

* * * * *

Kuvat jätin tarkoituksella pois, pääpainon piti olla tekstissä.

~ Elizabeth