Tiedän, ettet lue tätä mutta kirjoitinpa kuitenkin. 

Muistelen edelleen keskustelua, jossa tyrmäsit ideani täysin. Mielestäsi minun tulisi vain etsiä töitä, uudelleen kouluttautuminen on turhaa. Työ on ihmisen itseisarvo. Arvaa, eno huviksesi, kuinka monta työpaikkaa olen hakenut. Kuinka monta kertaa ahdistus on vieraillut luonani sen jälkeen, kun osoitit minulle, miten paljon parempia nuoremmat serkkuni ovat. Koska heillä on töitä. Helpompi isommassa paikassa on hakea töitä, kun taas tällaisessa pikkukylässä joka säästää jatkuvalla syötöllä, sen yhdenkin työpaikan hakeminen voi olla kiven alla. 

Et sinä sitä tajua, et ehkä edes halua ymmärtää. Tiedän vain, että sinun mielestäsi olen surkeampi kuin serkkuni, koska olen ollut ilman työtä yli kahdeksan kuukautta. Et ikinä arvaa, miten paljon olen pohtinut tänä vuonna heittämääsi porkkanaa omasta toiminimestä ja että pitää löytää oma juttu. Silti, kun sen kerroin että olen miettinyt sitä ja siksi aion lähteä kouluun, sainkin tyrmäyksen. 

Eikö mikään, mitä minä teen... eikö se koskaan ole tarpeeksi? 

Onko ihmisarvo määriteltävissä työllä? Jos on työtön, on surkea. Kuten kuulen useasti, kuinka serkkuni ovat parempia. Tietenkin ovat, molemmat on koulussa ja tekevät töitä. Minusta sen sijaan on turha sanoa mitään. Olen vain keskinkertainen maalaisjuntti, joka ei voi hyödyntää sitä ainoaa asiaa, jonka osaa. Sen sijaan minun kai tulisi soitella työpaikkojen ovikelloja häirintään asti vain, että pääsen pesemään vaippahousuja? 

Tiesitkö eno sitä, että olet yksi ainoista läheisistäni, joka määrittelee ihmisarvon työnteolla. 

Ethän sinä tätä koskaan lue, mutta... 

~ Elizabeth