Hei... 

Varmaan ne vähäiset lukijatkin kaikkoaa, kun alan taas jauhamaan työnpuutteesta. Antakaa anteeksi, mutta nyt on pakko. Noh, tätä lukee ehkä yksi joten ei sillä ole väliä. Alkaa tuntua, että kohta millään ei ole enää mitään väliä. Mä vajoan kohta johonkin. Mikään ei vain oikein kiinnosta. Valoisia päiviä on, mutta moni juttu tuntuu olevan ylitsepääsemätöntä.  Nykyään vaan on ollut tosi usein fiilis, ettei jaksa tehdä mitään. Laiskuutta? Sen mun innon kosmetologikoulutuksesta torppasin, kun on sellainen tunne, etten vaan tulis pärjäämään. Muutenkin on ollut alakuloa ilmassa. No, nyt katkesi ajatuskin. 

Alan vain menettämään jo toivoni saada töitä. Kohta tulee siis puoli vuotta täyteen... Ens kuun alussa voin sanoa, että oon ollut työtön puoli vuotta. Todellakin tiedän, että monet on monia vuosia mutta musta tuntuu, että mä hajoan kohta. Mua ahdistaa, turhauttaa ja mä huomaan, että mulla on masentuneisuutta. Päättäjät ei herää tähän nuorison tilaan, koska ei niitä kiinnosta. Monesti, kun niitä alkaa kiinnostaa... on jo myöhäistä. 

Kiitos, anteeksi ja näkemiin. 

~ Elizabeth