On tullut pohdittua tässä kuukauden verran omaa ihastuksen kohdetta. Tai siis en ole aatellu kohdetta ihan 24/7, vaan ihastumista yleensä. En todellakaan tarkoita, että kaikki pohdintani täsmäisivät kaikkiin - voi olla, että joku toinen kokee sen toisin. Mikään kirjoittamani ei ole faktaa muusta kuin itsestäni. :)
Pohdintamusiikkina on ollut sekä suomen että englannin kielellä. Tässä muutama biisi, joita olen soitellut. Pahoitteluni, mikäli joitain ärsyttää, että esittäjä on sama!
Sinä ja minä, The Moment of Our Love, Believe, Jealous Sky sekä Touchless.
Sanotaan, että sydän jumputtaa kahta kauheammin
Tarkoittaako, että sydämen rytmi huitelee yli 200 lyönnin? Jos nyt ei kuitenkaan :) On tutkittu, että ihastuneena sydän lyö normaalia tiheämmin. Tähän hätään en löytänyt mitään tiedefaktaa, mutta eiköhän jokainen joskus ihastunut sen muista: kuinka tuntuu, että sydän lyö nopeammin kuin aiemmin. Pelkkä ajatuskin saa sydämen sykkimään nopeasti! Voisi vaikka vannoa, että se lyö ainakin 180/60! Eikö vaan? Itse pitäytyisin mieluummin 120:ssa kuin 180:ssa, sillä jälkimmäinen on ikävän tuntuista ;)
(c) services.flikie.com
Sanotaan, että "silmistä sen näkee onko vaan ihastunu vai peräti rakastunut! Sen vaan näkee"
Silmät on sielun peili. Niinhän vanhat ihmiset toteavat, mutta itse en oikein usko moiseen. En vain kykene näkemään kenenkään silmistä, onko hän ihastunut, rakastunut vaiko kaikkea muuta! Jotkut ehkä pystyy - mä en. Vanhoilta ihmisiltä olen monesti kysynytkin, että mistä sen muka näkee? Vastaus on aina sama: "ei sitä voi selittää, sen vaan näkee". Olen myös kysynyt, mistä tuntee onko toinen se oikea minulle? Ja taas: "ei voi selittää, sen vaan tietää. Sä huomaat sen itse ja me nähdään se sun silmistä". Otetaan nyt näistä meidän vanhuksista selvää :)
(c) anotherworldisprobable.com
Sanotaan, että virnuilet ja hymyilet tavallista useammin - varsinkin, kun ajattelet Häntä
Tunnustan! Allekirjoitan heti. Ainakin itse tiedostan ajoittain hymyileväni syyttä - tai melkein. Jos ajattelen ihastukseni kohdetta, huomaan hymyileväni typerän näköisenä pari minuuttia. Sen jälkeen virnuilu joko loppuu tai jatkuu, jolloin alan haaveilla. Eikä haaveilusta meinaa tulla loppua ellen itse tee asialle jotakin. Muiden seurassa vältän "kiinni jäämistä", sillä juuri nyt en halua alkaa selittämään kellekään, miksi hymyilen näin ja onko minulla joku mielessä? Ei sitä tarvis, mutta kun kyse on omista sukulaisista tai perheestä, kysymyksiltä ei voi välttyä!
(c) quoteeveryday.com
Sanotaan, että runosuoni oikein pulppuaa ja inspiraatio romantiikkateksteille kukkii
Tätä en allekirjoita - kokonaan. On totta, että joillakin runosuoni kukkii ja elää sitä mukaa, kun ihastuu/kiinnostuu yms. Mun runosuoneni on vähän ruosteessa, mutta usein ihastuttuani ruosteet katoavat. Ajattelen uudella tavalla. Jos ihastukseni loppuu, runoruosteeni palaa takaisin. Ylä- ja alamäkeä. Inspiraatiota en kauheasti laskeskele ihastumiseni mukaan, lähinnä jos huvittaa, niin kirjoitan. Riippumatta, olenko ihastunut. Jos sen laskis ihastumisien mukaan, en saisi kirjoituksiani ikinä valmiiksi.
(c) car-memes.com
Sanotaan, että muuta ei kykene ajattelemaan
Täyttä puppua - minulla. Pystyn ajattelemaan muutakin, mutta ihastus nyt vain on ajatuksissa enemmän. Itselläni ihastus näkyy ajatuksissa lähinnä aamulla ja illalla, ei kauheasti päivällä. Silloin ei ainakaan, kun koitan tehdä esim. kotitöitä.
(c) jucoolimages.com
Sanotaan, että "ulkokuoreen ihastutaan, sisimpään rakastutaan"
En sano juuta tai jaata rakastumisen kohtaan, mutta kiistän omalla kohdalla, että ulkokuoreen. Mä tuppaan ihastumaan lähinnä luonteeseen, ja sen jälkeen vasta alan miettimään, miltä tyyppi näyttää. Ulkokuorella ei ole minulle mitään väliä - pääasia, että henkilön luonne natsaa omani kanssa! :) Ihastuessani teen sen melkein täysillä - tällöin ei vain ole mitään merkitystä ulkokuorella - näyttää sitten ääripään helvetinperkeleeltä tai toinen ääripää ujolta nörttihiireltä. Pääasia on se luonne. Jos olen tupannut ihastumaan ulkokuoreen, ihastus on kestänyt 1-2 päivää, korkeintaan 3-4. Kun ihastun luonteeseen, se on menoa.
Sanotaan, että ihastuneena näet vain hyviä puolia
Ehkä oon sitten outo, mutta näen kyllä ihmisessä huonotkin puolet. Ja hyväksyn ne, mikäli ei mene niin, ettei esim. huumorintaju natsaa ollenkaan. Sitten on turha yrittääkään, koska huumorintaju on mulle yks niistä tärkeimmistä ominaisuuksista.
(c) tariqmc.com
Sanotaan, että Hänen seurassaan perhoset lentää vatsassa, mutta voit silti olla oma itsesi
Miten niin yksittäiset perhoset? Mulla lentää kokonainen perhosyhdyskunta! Allekirjoitan, että voin olla oma itseni. Tämä on helpotus. Voin pelleillä aivan huoletta, enkä mieti, mitä hän ajattelee musta. Olisi huono juttu, jos ihastuksen seurassa ei osaa pelleillä! :) Tosin, ajoittain tuntuu siltä, että mä en muuta teekään kuin pelleilen. Ihan rajojen sisäpuolella kuitenkin, etten nyt riskialtista extempore-temppua ilman köyttä tee! Vaikka sanotaankin, että rakkaus on ihmisen suurin extempore-juttu.
(c) marina-butterflies.blogspot.com
Sanotaan, että sanasi juuttuvat kurkuun ja sekoat sanoissasi puhuessasi Hänelle mitä vain
No, ei ihan niinkään. Mulla sanat juuttuu kurkkuun, jso en tiedä miten aloittaa juttelu. Jos taas hän aloittaa juttelemisen, ei ole mitään vaikeuksia. Sanat mulla sekoaa muutenkin, vaikken olisi ihastunut. Syynä se, kun koitan saada paljon asiaa kerrottua lyhyessä ajassa. Sössönsöö.
(c) herinterest.com
Sanotaan, että aina Hänen seurassaan haluat olla edustavimmillasi - varsinkin, jos olet nainen
Tätä en allekirjoita, mulla se on toisinpäin. En kehtaa olla kauhean edustava, koska aattelen, että jos hän kelpuuttaisi minut vain edustavana, mitä tapahtuu, kun hän näkee hiomattoman puolen? Oon koittanu päästä eroon, että "mitä jos?" -ajattelutavasta. Yksi hyvä esimerkki: tykkään käyttää oikein punaista huulipunaa (kunnon 50-60 -luvun punaista). Ihastukseni seurassa en ole kertaakaan laittanu, koska oon ajatellu, että mua pidetään hienostelijana. No good. Koitan saada ajattelutavan, että "mitä väliä, vaikka mulla on huulipunaa?" Jos ei pidä, en voi sille mitään. Todennäköisesti hän ei pidä siitä sitten muutenkaan.
Lisättäköön, että punainen huulipuna on kuulunut minulle vasta pari kuukautta, joten kenties todennäköisesti huulipuna rantautuu huulilleni myös jokin arkipäivä. Toistaiseksi se on käytössä vain juhlapäivinä, seuraavaksi uutena vuotena. Ellen saa taottua päähäni, että viikonloppuisin sitä voisi alkaa laittaa! Aivan sama, kuka näkee ;)
(c) graphicsheat.com
~ Elizabeth
Kommentit