Heipä hei!

Bongasin facebookista kuvan, minkä teksti pisti silmään. Sana: kehitysvammainen. Lapsi. Vielä hetken, kun lähihoitaja-minä on tallella, niin aloin miettimään: valaistaanko? Ei tarvitse. Kuvassa vedottiin, että kehitysvammainen lapsi ei ole sairas eikä tarvitse hoitoa vammaansa. Että hän tarvitsee vain hyväksyntää. Että muut hyväksyy hänet sellaisena kuin hän on. Totta, mutta niin tarvitsee moni muukin lapsi. Hyväksyntä ei riitä. Tarvitaan rakkautta. Onhan se inhaa saada tietää, ettei vammansa takia kelpaa vanhemmilleen. Nin on takuulla käynyt monelle, ja käy vastakin - sitä emme voi estää. Estäisin, jos pystyisin. Kehitysvammainen lapsi ei ole sairas, hän on vammainen. Tosin itse käytän mieluiten sanaa erilainen, koska näin mä en ala määrittelee miksi erilainen kuin muut. Eihän Pertti Kurikan Nimipäivien jäsenetkään ole sairaita. Minun isoveljeni eivät ole sairaita. Heidän ystävänsä eivät ole sairaita. 

Monikaan ei ajattele, että myös kehitysvammaiset voivat elää yksin. Itsenäisesti. Monelle saattaa tulla mieleen, että kehitysvammainen on aina se ihminen, joka makaa vihanneksen aivokapasiteetilla varustettuna sänkypotilaana, vailla tietoa muusta maailmasta. Taas: ei. Kyllä, heitäkin on, heitä jotka ovat kuin vihannes. Omilla veljilläni on lievä vamma. Kaikki ovat kuitenkin saaneet ajokortin, auton, kämpän ja ammatin. Hyvin, eikö? Jos ajatellaan ääripäitä, niin toinen on autoa ajava ja toinen on kuin porkkana. 

Mä olen kasvanut erilaisten veljien kanssa, joten mulle kehitysvamma.. No, se vain on. Ei mitään ihmeellistä. Se on mulle kuin mikä tahansa muu ominaisuus. Okei, ei kampuraa voi tuohon verrata mutta pointti on kai selvä? Jokunen ihminen on kysynyt, että eikö mua hävetä, kun veljet on kehitysvammaisia. Ei. Mä olen heistä aika ylpeä. Kukaan ei makaa ojassa piikki kädessä, ei ole "ikuisella tripillä" eikä istu sellissä, kun on rötöstelty tai tehty vaikka mitä rikollista. Mä en nosta itseeni jalustalle siksi, etten itse ole kuin veljeni. Ettei mulla ole kehitysvammaa. He ovat yhtä arvokkaita kuin sinä, joka tätä luet tai kuin se naapuri, joka kasvattaa sikoja tai joka on roskakuski. Mun tuttavapiirissä tavallisia ihmisiä on pari kolme, mutta loput on erilaisia. En huijaa, kun sanon että oon tavannut yli 20 kehitysvammaista ja jutellut heille. Mä en itse hirveesti mieti, että se on mun veljillä. Se on, ei lähde. Sitten on. Uskon, että mun suhtautuminen kaikenlaisiin ihmisiin on muokkatunut tällaiseksi suvaitsevaiseksi, koska mun veljet on tuollaisia. Ja ilman heitä en olisi tällainen hurttia huumoria heittävä.

Yksi hyvä esimerkki on Jenkeissä, Jamie Brewer. Näyttelijä ja ensimmäinen Down-ihminen, joka esiintyy muotiviikoilla, 30-vuotias. Toinen hyvä on Madeline Stuart. Malli, 18-vuotiaana ja Down-ihmisenä. Se on aika hyvin, noin niinkuin vammaiselta. Se on aika hyvin, noin niinkuin tavalliselta. Se on aika hyvin, keneltä vaan. Silti olisi hyvä muistaa, että Downin syndrooma ei ole ainoa kehitysvamman aiheuttaja.

~ Elizabeth