Siitä on parisen kuukautta, kun tämmöisen kuvasen kävin hommaamassa. Pitemmittä puheitta päästän teidät silloisen pääni sisälle.
Kirjoitettu maanantaina 6.10
Muistan tämän aamun, kun istuin mustaan autoon
Perhoset lepatti vatsanpohjassa, lehahti lentoon
Keskuskatua pitkin kävelin, ajatukset pitäen itselläni
Liikkeen eteen seisahdin, jännitys sisällemenon esti
Jännitys kaikkosi heti, kun sisään astuin
Vastassa oli sukulainen, todella mukavanoloinen
Tunti aluksi vierähti, multa jännityksen poisti
Tuoliin istuessa pelko kaikkosi, hymyillen istuin
Aluksi se oli pientä kipua olkavarressa
Pian kipu katosi, ja taas luoksein palasi
Pari tuntia tuolissa vierähti, kipu seuranain
Viimeinen puoli tuntia oli tuskaa, mutta on sen arvoista
Usko toivo rakkaus mun olassa koristaa
Ne seuraa mua lopulta hautaan
Tää oli mun ensimmäinen
Mut ei todellakaan viimeinen
Kommentit