Hei vaan. 

Pakko purkaa pahaa oloa ja availen vähän syitä... Kuuntelin siis ihan äskettääin Olavi Uusivirran biisiä Hän laulaa kuin kuolisi huomenna, ja pudum: taas on paha olla. Henkisesti. Mä en tiedä miksi, mut rintaa puristaa ja tuntuu, että pää räjähtää. Ei se laulusta johdu, sama paha olo tulee vaikka kuuntelisin Juha Tapion Sinun vuorosi loistaa tai Anna Puun Ota minut tällaisena kuin oon... Huoh.

Öisin en saa oikein untakaan ja jos satun nukahtamaan, mä joko herään yöllä tai sitten uni on tosi kehnoa. Aamulla olo on sellainen, että ois jääny jyrän alle vähintään kymmenentuhatta kertaa. Yleensä mä nukahdan vasta puolenyön jälkeen ja noudatan lääkäriä: menen sänkyyn vasta kun väsyttää. Mä pystyn lukemaan sarjakuvaa tunninkin ja sittenkin vasta vähän väsyttää. Mulle määrättiin Stellaa ja toisin kuin kahdella muulla, mua se ei väsytä. Sen pitäis kai vaikuttaa parissakymmenessä minuutissa, mut mä oon venttaillu tunninkin että nukuttais... Mun sisäinen kello on aivan sekaisin... Mikä ihme se on, jos ei nukutuksi saa? 

Päivisin mulla on todella paha fiilis, että tekisi mieli luovuttaa. Sen hetken ja sitten mä päätän, että en luovuta - jatkan, kunnes pääsen mun päämäärään. No, ei mulla ole niinkään päämääriä, mut yksi tai kaksi on tällä hetkellä: mä selätän tän henkisen huonon olon. Toinen liittyy, että opettelen vähän sitä sun tätä nippelitietoa amerikanraudoista, jos sitä tietoo joskus tarviskin? 

Mä liittäisin Apulannan biisin Palava pensas, mun olotilaan (sis. kirosanoja, älä motkota mulle) -> "Kun päästää perkeleen viereensä vuoteeseen, se saapuu, se hyökkää, ei lähde vaikka häätää / Kun päästää perkeleen astumaan eteiseen, se muuttaa sun luokse, se seuraa vaikka juokset". Mä tarkoitan, että mä ajattelen sen niin, että jos mä annan pahalle ololle vallan, se vie mut pimeään. Eli jos vaan haen apua, enkä lähde listoilta kuin kulumalla, mä voitan tämän mun perkeleen ja pääsen niskan päälle. 

Keskittymiskyky on ihan olematon. Nytkin, kun tätä rustaan, mun on mietittävä koko ajan mitä mä kirjoitan enkä kuuntele musiikkia. Aiemmin... vaikka huoneessa ois ollut pommi, ei ois haitannut. Kiitos nam, kadotin taas punaisen langan... jatkan taas toisessa postauksessa, jos saan ajatuksesta kiinni. 

Haluan tämän olon pois. 

~ Elizabeth