Hellou! 

Otsikko on taas loistava :D Mutta joo, oikeasti. Tänään kaikki on ollut osittain hyvin, ei tosin huonostikaan ja pientä stressiä maailman parhaan äidin synttäreiden järjestämisestä. 

Pienen lenkinkin ehdin tekemään. Vasta mä oon 10. päivä mun liikuntahomman aloittanu aiemmassa postingissa näytetyillä lenkkareilla, jotka siis on Prismasta ostettu. Koitin juostakin, mutta eihän siitä oikein mitään tullut. Sydän alkoi hakkaamaan oikein kunnolla ja oli pakko pysähtyä. Vähän rintaa puristi. Pienellä hengittelyllä ja rauhallisella kävelyllä pumppukin rauhoittui. 

Tässä vielä ne lenkkarit. :D 

Toinen ilon aihe oli uuden musiikkisuunnan löytäminen. Tavallisesti mä inhoan heavy- musiikkia, mutta tämä on kyllä niin mainitsemisen arvoinen herra. Kyseessähän on Tähdet, tähdet -ohjelmassa kisaava Jarkko Ahola, minkä moni tuntee Teräsbetonista. :D Aiemmin en niinkään välittänyt mistään heviin liittyvästä musiikista - en, vaikka hankin viime jouluna Raskasta Joulua-levyn. Tätä blogitekstiä kirjoittaessakin kuuntelen koko ajan J. Aholan englanninkielistä tuotantoa, Stoneface. Toinen, mitä aion kuunnella on nimeltään Tug of War. 

Vähemmän iloinen juttu on mun edelleen olemassaoleva pieni inho mun kroppaa vastaan. Joo, moni sanoo, ettei mulla ole mitään mahaa tai jenkkakahvoja. Kivaltahan toi kuulostaa, että "jee, ei tarvi tehdä mitään treeniin viittaavaakaan". No, oon kai erikoinen tapaus - mun korvissa se kääntyy niin, että "ei väliä vaikka oliskin". Voin kuulostaa pinnalliselta, mutta mua haittaa kun mulla on mahaa, vaikka sen ihan vähänkin.

Aiemmin kun oon ollut tosi hoikassa kuosissa ja viime kesänä lihoin kuukaudessa viisi kiloa - joten kun oon muutenkin tällainen hentoinen naisihmeinen, niin tulihan se itsetunnon riesaksi. Aiemmin oon ollut tosi tyytyväinen mun kroppaan: hentoinen, vyötärö näkyy selkeästi, vähän muhkea takapuoli ja olematon maha. 

Kuvassa näkyy mun pömppis ja melkein kateissa oleva vyötärö. (Kyllä, kuva nähtiin puhelinkuvapostingissa)

Ja nyt, kun tällaiseen olemattomaan, tosin hartiat omistavaan keijukaiseen tulee viisi kiloa, mikä kertyy vyötärölle... Voinette arvata, minkä reaktion se tuottaa? Inhon. Joten tulevan kesän tavoite syksylle on saada mut "syksykuntoon 2015" niin, että mun pieni vararengas-maha lähtee. Toivon, että kävelyn oheistuotteena mahakin pienenis ja rupeen tekemään aluksi joitain jumppajuttuja (en osaa nyt tarkemmin sanoo, mitä)... 

Kunnon kohottamisen suhteen mulla on suuret odotukset ;) Aion päästä parempaan peruskuntoon syksyyn mennessä. Kesään mennessä mun sydänsairauden huomioon ottaen olis epärealistinen. Ja nyt kun oon päässyt vähän lenkkeilyn makuun (kiitos uusien lenkkareiden), niin kun kesä kääntyy syksyksi, mun kuntokin on korkeammalla. 

~ Elizabeth