Se on valehtelija, totuuden toisinkertoja
Ei sellaiseen voi luottaa enää ollenkaan
Se on valehtelija, joka erikoiseks itseään luulee
Ei tajua kuinka toisenlainen on todellisuus

Hän valittelee elämästään karmeasta
Haluaa itselleen säälii, sympatiaa
Kun sitä ei tule, hän kavereille motkottaa
Kuinka sääliä häntä oikealla tavalla

Valehtelija, millainen hän oikeasti onkaan
Muiden kohtalon sysää pimeään nurkkaan
Itsensä jalustalle nostaa, komentaa "mua säälikää!"
Oikeasti hän ei kerjää kuin huomioo

Kaverit elämästään karkottaa, ei tajuakaan
Myöhemmin heiltä anoo: "lähtekää Tallinnaan!" 
Kuvittelee, kuinka kaverit kaiken unohtaa
Luulee olevansa kuningas koko Suomen maan

Ei tajua kuinka julma onkaan maailma
Missä entiset kaverit nousee kapinaan
Päin aasinnaamaa voivat huoletta nauraa
Valehtelija osaa ehkä kerrankin olla hiljaa