Kukkuu. 

Elossa ollaan, edelleen sairaslomalla.

Työhönpaluu tuskin tapahtunee ennen kesää, ahdistaa ajatuskin lähteä töihin. Hui kamala. Riittää, kun käyn lähi-Prismassa kaupan kassalla, niin johan alkaa taas ahdistaa. Pakko päästä pois. Rintaa puristaa ja kynnet porautuu ihoon nyrkissä. En voi tälle mitään, vika on korvien välissä enkä mahda mitään sille. Päässähän tää vika on, ei missään muussa. Tää on mun mörkö, luuranko, salaisuus jota peitellään. On vaan opittava elämään tämän mun mörön kanssa, kun en mä tätä saa ikinä poiskaan. 

Ei tää korvien välissä oleva sairaus, ei se parane.

Mun ja mörön pitää vaan löytää se kultainen keskitie, ettei tähän yhteiseloon tulis säröjä - muuten mä murenen. Sain tietää mörön olemassaolosta hetki sitten vaikka ollaan aina eletty yhdessä. Tarkemmin en kerro, mutta mä sairastuin keskivaikeaan masennukseen ja nousi epäilys tästä mun kaappimöröstä. Testien mukaan tämä kaikki on totta. Se ei ole unta. Lääkkeitä olen kans popsinut, ne on auttanut mua helvetin paljon. Arki on edelleen haastavaa, henkisesti raskasta ja joskus on vitun paha olo. Ne, jotka ei tiedä näistä mitään, ei voi myöskään sanoa millaista arkea on elää näiden kahden kanssa.

Mulla on siis keskivaikea masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Noin, nyt se on virallista, julkista ja - niin vapauttavaa. 

Toisesta paranee, toisesta ei koskaan. Masennuksesta voi parantua, mutta mun mörkö on ja tulee olemaan mun kanssa yhteisellä tiellä, kunnes Viikatemies saa mun osoitteen. Kyllä, mä pelkäsin jossain vaiheessa ihan kauheasti. En kuolemaa, vaan että sekoan. Pelkäsin, että mä masennun niin pahasti, että teen itelleni jotain. Lähipiiri ymmärsi huolestua, kun olin kiukkuinen ja suunnilleen haistattelin vittua kaikille. Plus en syönyt ja nukuin liian vähän. Suurin kiitos lähtee äitilleni, koska HÄN PAKOTTI mut hoitoon. 

 

* PINNALLINEN PULPUTUS ALKAA TÄSTÄ - SKIPPAA, JOS ET TAHDO LUKEA *

Kuvien kaikki vaatteet on kirpputorilta, sukkahousut Tokmannilta

Two years ago- kuvassa olin värjännyt hiukseni osittain blondiksi. Sitä ennen vaaleeta olikin ollut vaan pieninä raitoina, nyt ikään kuin puoli päätä vaaleeksi kertaheitolla. No, seuraavalla kerralla sitten kokonaan blondiksi. Olin tyytyväinen, kunnes juurikasvu alkoi olemaan aika kammottava! Hiusten huono kunto ärsytti, vaikka tottakai blondaus kuluttaa hiuksia. Hoidin niitä kuitenkin, mut katkeilusta ja takertumisesta harjaan (hoitoaineesta huolimatta) en tykännyt. Annoin niiden hetken vielä kasvaa, mutta heinäkuussa 2015 kävelin kampaajalta ulos violeteissa hiuksissa. Sieltä ne sitten kasvoi ja syksyllä käväisin leikkauttamassa kuivat latvat pois. Vuosi sitten maaliskuussa värjäsin hiukset täysin punaiseksi eli käytännössä tummanpunaista. Samalla leikeltiin kuivia latvoja pois. Edellisellä värjäyskerralla lokakuussa otsahiukset värjättiin violetiksi ja muuten mustaksi. Last december- kuvassa hiukset näyttää tummilta, mutta tuo värjäyskombo siellä oli. 

Kaksi vuotta sitten kokeilin tuota samaista huulikuviollista mekkoa, mutta tunsin olon vähän hölmöksi ja vaivaantuneeksi. Mä olin silti jo aivan rakastunut helmoihin, joten päätin uskaltaa kokeilla. Ostin leokuvioisen hameenkin, sitä ei vaan koskaan ole tullut käytettyä. Meinasin kyllä jo palata tuttuun farkku ja huppari- tyyliin, mutta onnekseni rakastuin täysin naisellisuuteen. Mekkojeni määrää kaapissa en ole uskaltanut laskea, saati sitten hameiden! Kivat yläosat tai mekot vaivihkaa sujahtaa mukaan, kun kierrän kirppistä. Yksin en koskaan lähtisi, vaan tukeni äidin kanssa. 

On kyllä yksi pinnallinen asia, mitä ei kuvassa näekään. Tatuoinnit. Kaksi vuotta sitten niitä ei ollut yhtään, nyt mulla on niitä neljä. Viides on harkittu ja jokaiselle on jonkinlainen tarina taustalla. Kuvia en niistä sen enempää laita, kuvat voi bongailla täältä blogistaki ;) 

Ihanaa ja aurinkoista viikkoa

~ Elizabeth