Hei! 

Ajattelin julkaista tekstin, mikä kuvastaa tämänhetkistä elämääni ja sitä, mitä mä tunnen. Niin pääkopassa - jossa ei liiku mitää - että tuolla sydämen puolellaki. Teksi on siis tehty aiemmin mutta kuvaa hyvin minua - nyt. Sulkeissa olevat on lisätty tänään, nyt kirjoittaessani tätä. 

"Tunnen olevani luuseri, BIG LOSER!!! Työtön luuseri, jolle tulee päivittäin turhautumista, ahdistumista ja masentuneisuutta. Omalta alalta ei mitään töitä.

Taas on fiilis, etten vain ole tarpeeksi hyvä mihinkään. 

En tarpeeksi hyvä hoitamaan lapsia. (Enhän edes halua omia lapsia tällä hetkellä! Tai ties ikinä!)

Kuka voisi olla ylpeä minunlaisesta tyttärestä, systeristä, tyttärentyttärestä, siskontytöstä, tyttöystävästä, ystävästä, miniäkokelaasta, kummitytöstä ja sukulaisesta? Mun äiti ja isä, veljeni, mummuni ja vaarini, enoni, poikakaverini, paras ystäväni, anoppikokelaani, kummini sekä isotätini ja äitini plus osa puoli suvusta. (Iso kiitos heille. Tosin... heillekään en ole kertonut, miten paha olo mulla joskus on. Jos joku heistä tätä lukee... syytä en osaa sanoa, mutta kun en halua itkeä muiden nähden. Enkä kertoa mun olotilasta, niillä on omiaki ongelmia.)

Joka ikinen päivä koen ahdistusta, masentuneisuutta ja turhautumista, kun en ole töissä. Itken melkein viikottain. (Tänäänkin, äsken... suihkun jälkeen...) Koen näinä hetkinä olevani surkimus, luuseri. (Tiedän, etten ole. Ne hetket ovatkin tunteen ääniä, ei järjen.)

Nukuttua en saa kunnolla, yöt venyvät pitkälle, kun pyörin sängyssäni. 

Millainen sitten haluan olla? 

Työssäkäyvä tai ainakin opiskeleva. (Olisin edes jossakin!!)

Hyväntuulinen, iloinen, pimeän huumorin omaava, rempseä itseni. 

En tällainen työtön, ahdistunut, masentunut, turhautunut minä joka menettää malttinsa usein. 

Anteeksi. 

Anna minulle anteeksi, jos olet mun läheinen. Anna anteeksi, kun musta on tullut tällainen." 

~ Elizabeth