Tsaudi! 

Aloin tässä yks päivä ystävän kanssa jostain syystä pohtii, että millaista käytöstä mun ikäisiltä - parikymppisiltä - oikein ootetaan. Sain kuitenkin ystävältäni luvan julkaista myös hänen kirjoituksiaan, joten voinen laittaa pätkiä keskustelusta. Kaikkia välijuttuja, kuten "totta" tai "aivan", en viitsiny laittaa. Ja keskustelukumppanini esiintyy kirjaimella S. Juttua kannattaa lukea pilke silmäkulmassa ;) 

S : "Meiltä odotetaan vaan sivistyneitä ja filosofisia keskusteluita", mihin vastasin: "Meijän ikästenhän pitäs olla töissä, keskustelemassa työasioista, joskus käydää lasillisella ja pitäs olla hirveeen aikuismainen. Ja osalla on jo perhe tai ainaki aviomies katottuna." 

Kenenkään on nyt turha jänkätä vastaa, tämä on mun ja ystäväni ideapähkinä. Ajoittain on tuollainen fiilis: 21- vuotiaiden tulisi olla sivistyneitä mikä on mun ja ystäväni kaltaisille haaste, koska ei meitä kiinnosta mihin putosi se venäläinen pommikone sodassa tai miten Merlot'ia tehdään. Millaisista rypäleistä. Tai kuka on Silvia Berlusconin seuraaja. Tai Vladimir Putinin. Okei, en tiiä kiinnostaa S:ää tuo, mutta mua ei. Toisaalta... ei kauheasti kiinnosta millaisia pukuja Tiia Vanhatapio tai Mert Otsamo tekee tulevin Linnan juhliin. Okei, mua kiinnostaa millaisia popoja Minna Parikka tekee, mut pointti on kai selvä? 

Pitäisi osata puhua filosofisestiko? Ei ei ei... Mä oon joskus koittanut, ystävästä en tiiä, mutta se oli sellaista möngerrystä ettei musta ole filosofiksi. Sitten se sana: perhe. Tän ikäisillä pitäisi olla työpaikka, mikä on tässä Suomessa sula mahdottomuus! Keskustelujen tulisi keskittyä työhön, ei siihen minkä tramppatempun mun pikkuveli nyt keksi. Tai että isoveljilleni tapahtu jotakin mukavaa. Ei. Tulisi keskustella, kuka se uusi Sirpa siellä työpaikalla nyt oli? Tai kuka vei Henrin näkkileivät kaapista. Njääh. 

S : "Sitte viiden vuoden päästä pitäis olla muksuja tulossa. Sitte ku on kakaroita 1-> nii sitte pitää perhe hoitaa ja käydä töissä ja pyykätä ja kuurata ja tehä kymmenen asiaa yhtaikaa. Ku meijän ikäsiltä ootetaa että käyttäydytää ku aikuiset mut sitte kuitenki ootetaan että leikittäis sisarusten lasten kanssa (jos sellasia löytyy)" - tähän vastasin näin: "Muksujahan ootetaan jo 23-vuotiaana, mieluiten jo 22 v. Pitäs olla naimisisa, töissä, perheellinen, eikä omasta ajasta saa vinkua" 

Totta tuokin - meidän silmin. 26- vuotiaana tulisi olla lapsia, joskin niitä toivotaan jo silloin kun tytär on 22-23 -vuotias. (Ja kyllä äiti, tiedän että sä toivot niitä mulle.) S puhuu asiaa: kun se yksi lapsi on, sen jälkeen elämä pyörii vain sen perheen ympärillä. Tai että jos on nuorempia sisaruksia, tulisi käyttätyä kuin aikuinen ja silti pelleillä sen nuoremman sisaruksen kanssa. Mä oon koittanut, mut pikkuveli katsoo kuin hullua. 

Tämän jälkeen kirjoitin: "Sukujuhlissa pitää käyttäytyy kun aikuinen, puhuu sivistyneesti ja nimenomaan asiallisesti!", mihin S vastasikin: "Niinhän se on. Sillon pitää istua kädet ristissä ja hymyillä ku vieton." 

Totta - ainakin isäni puolelta. Sukujuhlissa kaikki on niiin olevinaan! Kiinteistönhuollon ammattilainen kuulostaa hienolta, fiiniltä mutta ajaa saman kuin talonmies. Sen protokollan mukaan mä oisin lastenhoidon ammattilainen ja ystäväni myyntialan ammattilainen. Oikeasti... me ollaan lastenhoitaja ja myyjä. Experttejä joo, mutta ei tosiaankaan alle 15 vuoden kokemuksella!

Asiallinen käytös luonnistuu, mutta se sivistyneisyys... heittäisin sillä vesilintua tai häränpyllyä mut kumpaakaan ei oo nyt näkyvillä. Isän puolella, juhlat on juhlat ja tylsemmät kuin liikeillalliset hienossa ravintolassa. Juhlissa kukaan ei pudota sitä kanaa syliinsä - paitsi mä. Niiden pintaliitäjiien seurassa.... Harper Leen kirjoittama kirja Kuin surmaisi satakielen, on mielenkiintoisempaa. Ja se on tylsä teos! 

Äidin puolella... nooh, ne kekkerit on sama juttu kuin pippalot, bileet, kekkerit tai vaikka hulabaloot! Ne on isän puolen sukujulien vastakohta. Roskakuski on roskakuski, eikä mikään jätehuollon puhtaanapitäjä. Duunari tekee duunia, ei "tienaa rahaa elättääkseen perheensä". Kaikki hienohelma-asenteet on kaukana. Kukaan ei hienostele, että "mulla onkin Christian Louboutinin punapohjaiset kengät, sulla on vaan Minna Parikan hiirikorkkarit." Äidin suvun järjestämissä pippaloissa me ollaan mitä ollaan. Turhat tittelit veks ja voi olla oma itsensä. Työttömyys ei ole häpeä, vaan sitä neuvotaan mitä tekisi sen sijaan että rypee kotona itsesäälissä. Niissä viihtyy! Ennemmin niissä pippaloissa kuin lukisin Cassanra Claren kirjoittamaa Luukaupunki- kirjaa. Se kun vie mennessään ;) 

Jatkoin keskustelua ja länttäsin tämän tekstin: "Ja pukeutuminenkin pitää olla tietynlaista! Siis kekkereissä. Ja muutenkin. Ppitää olla sivistyny, (tylsä!), asiallinen, perhe-elämän haluinen, omaa aikaa haluamaton. pitää puhuu sivistyneesti, asiallisesti. Täytyy pukeutuu ajattomasti, mieluiten perheenäitimäisesti. Ja pitää ajaa farmari-Volvolla, käydä töissä", mihin S huomautti: "Tuohon lisäks vielä pitää asua okt:ssa ja omistaa kultanennoutaja."

S on oikeassa tuosta perhe-elämästä; kun on se yksi lapsi, kohta pitäisi olla toinen tuloillaan, perhe hoitaa, olla työelämässä ja hoitaa talous kuten siivous, pyykkäys ja ruoanlaitto. Siksi koska mies hoitaa farmariauton huollot, pihan, talon lämmitys ja parhaimmillaan maalaa valkoisen puuaidan. Ja kuka muu lenkittäisi sen kultaisen noutajan, Pipsan tai Penan, kuin perheen lapset? Koska äitillä ja isillä ei ole aikaa, pitää hoitaa sitä viidettä lasta mikä täyttikin vasta kolme kuukautta. 

Tuo kekkeripukeutuminen on yleensä pulmallista, varsinkin hienosteleville korppikotkille. Olkoon ne sitten nelikymppisiä tai parikymppisiä. Se korppikotkuus ei tule iän mukana, vaan asenteen ja kasvatuksen. Aina oltava hienompaa kuin sillä tädin serkun kaiman veljen enon tyttöystävän pojan kummilla. Mä oon joskus pohtinu sitä, mitä laittaisi mut yleensä päädyn johonkin ihan hienoon mut en ala stressaa ja repiä hiuksia päästä jos sillä serkun tyttöystävällä onkin hienompi kuin mulla. Olkoon hienompi.

Isän suvun juhliin mennessäni, pohdin hieman sitä mut viime aikoina oon laittanu suht lyhkäistä helmaa (polvimittainen, vesirajaa ei näy!) koska mä haluan ettei ne pyydä enää. Tähän mennessä mission is failed. En luovuta silti. Äidin suvun pippaloissa voi olla vaikka puuvillamekossa, kunhan tulee paikalle! 

Totesin loppuun, että: "Käydä joka vkl vanhemmillaan kahvila klo 14-16. Käydä sukulaisilla joka kk klo 13-17. Lauantaisin on perhepäivä", mihin S kirjoitti kissankokoisin kirjaimin: "SUNNUNTAIPÄIVÄLLINEN APPIVANHEMMILLA KLO 17->"

Tälle en voi kuin nauraa!

***

Eroavaisuudet mussa ja mun äidissä

Kyllä, tää liittyy tähän juttuun. Sitähän sanotaan, että jos nainen huomaa olevansa äitinsä kaltainen, se on katastrofi! No, mä oon huomannu ittessäni samoja piirteitä ja se asia on vain nasta juttu. Mun äippä kun tuppaa olemaan huumorintajuinen viisikymppinen, joka ei pelkää sanoa mitä ajattelee. Ollaankin usein, jos käydään vaikka kirppiksillä, ihan vitsillä kauhisteltu jonkin vaatteen hintaa ja äiti on todennut vaikkapa: "Kamala hinata tälläsestä rievusta!" Ja räkätetty päälle. Okei, se mitä huomasin että jos mä teen samoin kun oon S:n kanssa liikkeessä, niin reaktio on toisenlainen. Tuli mieleen, että häpeääkö ystäväni mua vai sitä käytöstä.

Onko niin, että 21- vuotias ei voi kehdata pelleillä kun sitä on niiiin aikuista ja elämää edessä ettei saa nolata itteensä, mutta viisikymppinen kehtaa koska elämää on takana ja sitä vain uskaltaa hullutella, eikä se ole ittensä nolaamista? Ajatteleeko ihmiset näin? 

Kuitenkin, aivan varmana käyttäydyn joskus kuin mielipuoli. Miksikö? No just siks, että mua huvittaa ja ettei elämä käy niin helkkarin tylsäksi! Elämä on mulla muutenkin aika harmaata, vaikka väripilkkuja on. Mulla on ystäviä, perhe, poikakaveri, oma kämppä, terveys suhteellisen hyvä. Harmaalla tarkoitan mm. laskujen maksamista ja muita, mistä ei kivaa ja mahtavaa saa tekemälläkään. Elämän ei ole tarkoituskaan olla koko ajan hauskaa, mutta ei sen tartte olla myöskään mustavalkoista tai harmaata! 

Otetaan tästä Duane Bryersin tekemästä Hildasta mallia!

~ Elizabeth