Hei ja kyllä vaan!
Kyllä, otan puheeksi työttömyyden. No, en sentään koulutusta, joskin alan jauhamaan siitä vielä lisää jos ja kun keksin, minne olen menossa. Skipatkaa tää ja lukekaa jotain muuta, jos nyt ei nappaa. Pakko, koska mua ottaa yhä päähän. Mikäkö? Okei, mietitään vaikka näin: pienikenkäiset on työläisiä ja isokenkäiset on pomoja. Kuvitellaan tilanne, että työläinen on menossa työhaastatteluun. Pomo katsoo hetken ja toteaa ympäripyöreästi: "Kiitos, että pääsit tulemaan. Me soitamme sitten tehtävään valitulle. Kiitos ja hei." Saattaa jopa kätellä. Valetta. Tosiasiassa pomo ottaa työläisen haastatteluun, jotta voidaan feilata. Ollaan muka palkkaamassa työläisiä, mutta suomennetaan tuo pomon korulause. Sehän menee oikeasti näin: "Ei kiinnosta, vaikka tulitkin. Aivan sama, ei me sua kuitenkaan palkata. Me vaan väitetään näin, jotta meitä luullaan ihmisystävällisiks. Tännehän ei kuka tahansa kenhänkuluttaja pääse, ja sä nyt et ainakaan pääse. Tervemenoa, älä tule takaisin."
Joo, itsehän olin yhdessä päiväkodin haastattelussa, haastattelijoita oli kolme. (Oikeasti olen ollut monessa, mutta tää on räikein esimerkki). Haastattelussa ei oikeastaan kiinnostuttu muuta kuin että mulla on lähihoitajan pätevyys. Eivät katsoneet arvosanoja, joten joku lusmukin ois voinut hakea. Huonoilla papereilla. Kysymykset oli aika omituisia, olin odottanut toisenlaisia. Kuten, miten pystyisin ohjaamaan lapsiryhmää, jossa on 10 lasta ja iät ois ollut 3-5 tai vaikka alle kolme. Lähinnä kysyttiin jotain, mikä ei liittyny lastenhoitajan työhön mitenkään. Mitään tarkkaa kysymystä en nyt muista, mutta jotain joka ei liittyny työhön. Oliskohan ollut tyyliin, onko mulla sisaruksia ja autoa. Asunko omillani, milloin olen valmistunut... En vain tajua, miten se liittyy että onko mulla sisaruksia nolla vai kymmenen, niin työhön. Kun ei määritelty, onko pikkusisaruksia. Okei, valmistumisvuoden tajuan, mutta silloin olin valmistunut reilu vuosi sitten (nythän siitä alkaa olla jo aikaa... kaksi vuotta) joten tiedot aika tuoreessa muistissa.
Se, mikä tekee räikeän oli se, että mulle sanottiin: "Kiva, kun pääsit käymään. Me soitellaan sitten perään ja kerrotaan, mihin päätökseen me tultiin". Suomeksi sanottuna: valhetta. Ei ne mitään soittanut, vaikka lupasivat viikon sisällä ilmoitella vaikken tulisi valituksi. Hemmetti, mikä valhe! Oli aika sietämätöntä roikkua puhelimen vierellä viikon verran! Oliskohan ollut reilumpaa sanoa, että ilmoittelee jos valikoi minut. Toisessa paikassa sanoivat, että soittaa jos mut valikoidaan. Ei soitellut, mutta en roikkunu koko aikaa. Siellä ne sentään kysy mun koulumenestyksestä! Katsoi paperit ja sanoi, että ne on hyvät. Sinne ei lusmuilla ois ollu asiaa! Pomokin vaikutti mukavalta.
Sitten joka tuutista kuulutetaan, kuinka ei ole tarpeeksi työntekijöitä! Niitä olisi, jos ei jokaiselta vaadittaisi kaikenmaailman tietotaitoa!! Tai työkokemusta joltain parikymmentä täyttäneeltä! Miten heillä tai siis meillä parikymppisillä voi olla kokemusta, kun työtä ei saa?! Sitten ihmetellään, kun nuoret syrjäytyy, masentuu ja ahdistuu! Ei kai se ihme ole, kun kaikki työpaikat on kiven alla ja toitetaan joka tuutista, kuinka nuoret ei tee töitä. Varmana tehtäisi, jos vaan meidät sinne töihin otettaisi! Mutta ei, kun säästetään ja vanhat luuskat puurtaa niska limassa sitä samaa työtä, jonka nuorempi voisi tehdä nopeammin. Miksei vanhoja tekijöitä päästetä osa-aikaeläkkeelle sen sijaan, että he tappavat itsensä työssä? Nuoret masentuu ja ahdistuu, eikä sitten olekaan niitä tulevaisuuden tekijöitä. Vai meinaako valtio, etttä 90-luvulla syntyneet skipataan ja annetaan 2000- luvun pullamössöjen tehdä töitä? Tai että 90- lukulaiset alkaa kaikki pienyrittäjiksi? Vitsailtiin eilen, että mä voisin veljeni kanssa perustaa firman. Murtauduttaisi ihmisten koteihin ja muutaman päivän päästä myytäisi heille murtohälyttimiä. Leikki leikkinä, mutta kevensi mieltä vitsailla vakavilla asioilla. Puhuttiin kans Volvo-Markkasesta.
Kiitos ja seuraavaan vuodatukseen.
~ Elizabeth
Kommentit