Joo, eli nyt mulla on pakottava tarve purkaa kunnon valivalivali-itkupotkuraivarit, joten jos joku onnekas (tai onneton) tätä roskaa lukee, niin sananen sulle: en oo oikeasti sellainen valivali-ämmä, joka vinkuu joka asiasta. Nyt vaan on semmonen fiilis, että pakko purkaa mun olo johonkin ja koska tää on mun oma blogi, niin miksei tänne? :D Ja siks, kun en jaksa alkaa vinkuu kellekään henkilölle tätä... en haluu vaikuttaa ämmältä, joka valittaa aina joka asiasta. Seuraava teksti saattaa antaa ymmärtää jotain muuta, mutta in real life mä valitan harvoin mistään. 

Eilen mä kävin Silmäoptiikalla ja tarkastutin mun näön. Silmien, en ulkonäön - siinä ei pelkkä pikku fiksaus auttais :D Oikeesti, mä luulin että "tattadaa, mä vaan käväisen tarkastaa kelpaaks mun lasit vielä seuraavan vuoden". En mä tienny, että mun likinäkö parani vasemmassa 0,25 jotain-yksikköä (älkää kysykö, mitä noi luvut meinaa - en mä tiedä) ja että mulla on hajataittoa 0,7. Helvetti, hajataittoa?! Mitä ihmettä? Vuosi sitten kävin Specsaversilla uusii mun lasit, eikä se äijäkääkkänä siellä puhunu mitään hajataitosta. Ei mulla ollu käryäkään, että mulla on hajataittoa! Perhana.

No, tarkastuksen jälkeen aloin sitten valikoimaan laseja. Sanoin kriteereiks, että kärsätyynyttömiä ja mieluiten mustat väriltään, mutta musta ei oo pakollinen. Sain myös ekaa kertaa kokeilla piilareita! :D Laittajana oli ihan silmälääkäri, ja se laittaminen oli kamalaa. Ihan kuin joku ois tunkenu roskan silmään. No, olihan se outoo nähä maailmaa ilman rillejä päässä. Kuitenkin, enivei. Ne lasit, jotka valikoin, oli Celine Dion (ei, en ottanu merkin takia vaan siks, kun ne pokat oli hyvät päässä) ja väriltään mustat, joiden sisäpuolella oli kullankellertävää. Linssit vähän isommat kuin nykyiset. Kuva laseista löytyy alta. 

Hemmetti, en tiennykään että lasit voi olla niin perhanan kalliita! Mä köyhdyn ihan hirveesti, kun mä maksan ne. Hintahaarukaks sanon nyt että yli 600 ja alle 900. Hintaan sisältyy aurinkokakkulat vahvuuksilla, koska mun silmissä olevilla vahvuuksilla parempi oiskin ottaa aurinkolasit erikseen eikä mitää polaroid-leikkilaseja. Ja ne vahvuudet on luokkaa miinus neljä, tarkasti en muista. 

Oiskohan ollu -4,50 (oikea) ja -3,75 (vasen, ja nehän parani), kun aiemmin multa vasemmassa oli -4,00. Plus tietty hajataittoo 0,7. 

Kaiken kaikkiaan, mulla on ollu silmälasit, rillit, pokat, kakkulat jne. viitosluokasta asti. Eiks silloin olla jotain 12-vuotiaita? Jotain sitä luokkaa ja nykyään mä oon 21 (loppuvuodesta täytän 22). Eli rillikansaa oon ollu melkein 10 vuotta (syksyllä tulee 10 vuotta) ja lasit, jotka mä saan parin viikon päästä on mun laskujen mukaan kuudennet.

SILMÄLASIENI HISTORIA :D 

1.jpg

2.jpg

Ihan ensiks mulla oli semmoiset pyöreähköt, ennemmin soikeat metalliset kakkulat, jotka oli violetit ja  niissä oli kärsätyynyt. (Harmi, mulla ei oo kuvaa niistä mun laseista, googlettamalla löytyi nämä.) Ne tyynyt vääntyi kummallisesti ja niihin tuli jotain vihreetä. Kutakuinkin tätä mallia oli ensimmäiset lasini. Väri oli metallinhohtoinen violetti. 

3.jpg

No, sen jälkeen sain samantapaiset mutta punaiset rillit, joiden sangassa oli vielä joku ihme tilpehööri-kivi. Niissä oli linssin alla sellainen läpinäkyvä "silta", että ihan kuin linssien alaosaa ei oliskaan. Tai jotain. Tätä luokkaa, mutta väri oli oikein kirkas oranssinpunainen ja sangat oli ohkaiset. 

4.jpg

Nämä oli sitten ne Specsaversin ekat kärsätyynyttömät kakkulat! :D Tasan nämä ja kuvakin on Specin sivuilta napattu. Jälkikäteen... kamala väriyhdistelmä! :D En valitsis toista kertaa, mutta mä olinkin muistaakseni yläasteella. 

5.jpg

Tässä on nykyiset lasini, jotka on päässä juuri nyt. Ammattikoulussa valikoin nämä ja tämä Specin Juliana-malli löytyi googlettamalla lasieni sangan sisäpuolelta lasien malli, Juliana ja numerot 25241686. Valikoin Julianat siis kaksi kertaa. :D 

6.jpg

Nämä Celine Dion-pokat odottaa mua kahden viikon päästä Silmäoptiikan toimipisteessä! :D Hinta huimaa päätä, mutta tärkeintä pokissa mulle on istuvuus, sen jälkeen hinta ja lopuks ulkokuori. Tässä tapauksessa istuvuus ratkaisi, hinta oli aika huima, mutta onneksi näyttää mukavilta. Linssi on (kuten kuvista huomaa) pikkuisen suurempi kuin Julianassa, mutta mikäli nämä pokat on miellyttävät päässä... taidan kahden vuoden päästä käydä uudelleen Silmäoptiikalla. Kolme edellistä kehysmallia kun oli Speciltä, vaikka monet haukkuu sen pystyyn, mulla on hyvää sanottavaa siitä ketjusta. :D Katsotaan, mikäli nää on huiman hyvät päässä vielä kahden vuoden jälkeen ja jos maali ei oo rapissu ja näyttää kuin uusilta, ehkä taidan silloin käydä samaisessa liikkeessä uudestaan. 

Toinen mun valivali-asia liittyy autokouluun. Okei, joo... Mun tarttee maksaa sieltä vielä kolmannen vaiheen maksu ja 15 vuoden kortti on taskussa. Jeii! :D Kolmannessa vaiheessa oli tosi miellyttävää, koska osaan ajaa jo aika hyvin autoa, ja liukkaalle radalle mentiin omalla kaaralla. Ainoa kunnon miinuspuoli oli, kun maksiminopeus mitä ehdittiin ajaa oli vaan 45 km/h. Suoralla tehtiin vaan, että ensin ajetaan 30 km/h, ja pujotellaan tötsät. Sen jälkeen ajettiin muistaakseni 35 km/h, ja vedettiin kunnon lukkojarrutus (mulla ei siis hienoja abseja), ja tehtiin se toisen kerran. Lopuks ajoin 45 km/h ja jarrutin uudelleen lukkoon, enkä edes osunu tötsään. Kaarteessa ajettiin vaan 30 km/h ja 35 km/h. Oisin tykänny, jos auto olis pyörähtäny ympäri, mutta ei kolmas vaihe huono ollu.

Kuulin silloinkin ensimmäistä kertaa hätäjarruavustimesta. Häh?! :D Hyvä, kun omassa autostani löytyy ohjaustehostin ja pyrstönkäräyttäjä. Puhaltimet pelaa ja ikkunakin on veivillä. Googlettelin sanaa hätäjarruavustin ja löysin siihen linkin: Volkswagen Internet (linkki vie suoraan hätäjarruavustimesta kertovaan tekstinpätkään). Muut, mitä availin (miniläppärillä ei availla kaikenlaisia sivuja, tökkii...), oli lähinnä keskustelupalstoja tai merkkikohtaisia chatteja. Oli Mersua, Seat Leonia, Scaniaa yms. 

*

opel%20astra.jpg

Opel Astra F Classic Coupé 1.6, yksipisteruisku, vm -95. Ajettuna yli 310 000 km. Oman autoni merkki ja malli täsmää, vaikka väri on eri kuin kuvassa. Kuvan autohan ei ole minun :D Autossani värinä on Kawasakin vihreä, neonvihreä, kirkkaanvihreä tms. Kirkas, erottuva vihreä kuitenkin :D  

*

Ennen rataa päästiin törmäyskelkkaan, mikä meni (onneks!) vaan 7 km/h ja tömähdys oli yllättävä. Sen jälkeen meidät köytettiin kiinni turvavöillä Volvoon, ja ajokouluttaja käänsi meidät autossa (semmosella laitteella) ensin pää alaspäin. Mä yllätyin, miten hyvin turvavyö piti paikallaan! :D Joo ja lopuks oli puoltoista tuntia rataharjoittelun läpikäyntiä. Silti... koko autokoulu on tullut maksamaan mulle noin 3000 euroa! Enää maksettavaa on noin 400 euroa. Kallista, mutta... jos rehellisiä ollaan olisin kuitenkin kolmanteen vaiheeseen mennyt, vaikka ei olis ollu pakollinen. Uskon, että opin kolmannessa vaiheesa aika hyvin. 

Ehkä pinnallista, mutta... jotenkin kun tuota rahanmenoa on ollut (em. lisäks vuokra ja ruoka, auton bensa)... Laskeskelin, että kampaajalle peittää ruskeat hiukseni... ehkä toukokuussa? Tai jopa huhtikuussa? :D Kesäksi vetäisen itseni ainakin puoliksi blondiksi (nythän mulla on puoliblondi, että vaaleet päällä ja punaista alla) ellen jopa kokonaan. Ei, en oo vetyperoksidibondi - mun hiukset ei oo platinanvaaleet, enemmän luonnolliset. Söin siis sanani, jotka sanoin aikaa sitten: "musta ei tuu ikinä blondia!" Ja tässä sitä ollaan, odottamassa aikaa että ois varaa käydä kampaajalla leikkauttaa latvoja pois ja värjäyttää hiuksia vaaleiksi - ainakin päältä ellei jopa kokonaan ;) :D 

~ Elizabeth