Yep, tiedän miten hölmöltä se kuulostaa, mutta totta se on: olen opiskellu itselleni "väärän ammatin"; lähihoitaja ei ole mun suurin unelma-ammatti. Se nyt vain 10-luokan jälkeen vaikutti todennäköisimmältä vaihtoehdolta restauroijalle ja koruartesaanille :) Toki pidin alasta, ei siinä mitään. Lapset on kivoja, mut nuoret on kivempia koska niissä on haastetta. Mielenkiintoista on ollut myös opiskella mielenterveysongelmista ja surprise - huumeista. Ei sillä, että mua kiinnostais vetää mömmöjä ihon sisään, ehei! :D 

No joo, mutta mun unelmana olis käsikirjoittajan ammatti. Hölmöä? No jaa, saattaa ollakin. Tosin, nyt mulla on selvä suunnitelma: teen töitä 2-4 vuotta lähihoitajana siellä täällä (jos ei vakipaikkaa löydy), säästän niin paljon rahaa kuin ikinä mahdollista - eli menot minimiin. Suhteellisesti sanottuna "kaikki tulo säästöön", otetaan huomioon äkillisiä kuluja. Ja kun säästössä on tarpeeksi, haen paikkaa kansanopistosta (tai vastaavasta) ja toivon, että pääsenkin. 

Kuulostaa helpolta, ha? Sitähän se ei tule olemaan, mutta olen valmis raataa duunia mun unelmani eteen. Voihan sitä edesauttaa myös kirjoittamalla, kokeilla jos joku kustantaja huolii kirjoitukseni. Kunhan ensin saan sellaisen valmiiksi, mutta onhan tässä maailmassa aikaa. 

~ Elizabeth