Minä työelämässä 

Olen aika hiljainen, mutta jos työkavereiden kanssa kemiat kohtaa, niin saatan heitellä vitsiäkin. Vakaviin asioihin suhtaudun vakavasti, en tee pilaa niistä enkä heitä huulta. Vahvat, hallitsevat persoonat pystyy jyrätä minut helposti kuin ns. heikon lenkin.  Työpersoonani on alistuva, hiljainen ja pompoteltava. Työvaatetukseni on työni luonteen takia rento, kaikki kiristävä on hieman huono juttu. Farkut on pahat lattialla istuessa ja mitään hienoja ei kannata laittaa, koska lapsilta tulee sitä perunaa, puuroa sun muuta rinnuksille. Mitään koruja en käytä työni vuoksi. 

Työvaatetukseni on tätä tyyliä; huppari, minkä alla usein normaali T-paita ja collegehousut. 

Minä vapaa-aikana

Päästessäni vapaalle, olen kuin eri ihminen. Saatan nauraa aivan älyttömille asioille, pukeudun värikkäästi ja todennäköisesi erilaisemmin kuin moni muu. Koruja laitan ranteeseen, kaulaan ja joskus sormiin. Sekoitan eri kuoseja, kuten ruutua ja leopardia. Muotipoliisit sakottaisi aika lailla, mutta ei kiinnosta. Käytän ns. herrainhattua, joista löytyy raita- ja paljettiversiot. Rakastan kaikkea luovaa, joten harrastukset on sen mukaisia. Riippuu mielentilasta, mutta teen kaikkea näiden väliltä: tarinoiden ja runojen kirjoittaminen, piirtäminen, valokuvaaminen, ystävännauhan tekeminen, musiikin kuunteleminen (joskus taustalla ja joskus vain se musiikki), kuvien muokkaaminen sekä kryptojen täyttäminen. Noiden lisäksi aloittelen korujen tekemistä. 

Edit: Ihannoin Pin Up- tyyliä, mutta vielä enemmän iskee Rockabilly Pin Up. Molemmat on mun silmissä ihanan yltiönaisellisia ja mä rakastan naisellisuutta. Varastoin vaatekaappiini parasta aikaa kaikkea Pin Upiin liittyvää, että jonain päivänä voin ottaa niitä kaapista sekä arkeen että juhlaan. Vapaalla tykkään käyttää mekkoja, ja tuon ajan tyyli puree. En sano, että jokaikinen vaate on hieno, mutta tiettyjä erityisen hienoja löytyy. Kampaukset ja meikki, ah ihania. Ja ne kengätkin. Mua, voila! 

Minä parisuhteessa 

Alussa vaikutan hyvin ujolta enkä heti sano kaikkea, mitä mielessä liikkuu. Kun siihen pääsen, päästän suustani aika lailla suoraan. Olen oppinut, että kiertely on turhaa vaikka sorrun siihenkin. Tähän mennessä olen törmännyt, että kaikki suhteeni kaatuu kahteen ongelmaan: oma aika (sisältäen harrastukseni) ja MINÄ. 

Ensin oma aika on ihan okei juttu, mutta ajan kuluessa se alkaa häiritsemään. Koska tarvitsen sitä tosi paljon, muuten alan hyppimään seinille ja haastamaan riitaa tai tekemään riidan. Huono juttu! Aina alussa oman ajan tarve sopii toiselle hyvin, mutta kun toinen tajuaa että minulle ei ehkä aina se yksi tai kaksi tuntia esim. kirjoittamista riitä, alkaa ongelmat. 

Toinen ongelma olen minä. Luonteeni on vahvasti taiteellinen, joten jokapäiväiset itseni toteuttamiset on pakko saada tai ahdistun, hypin seinille tai haastan riitaa. Kun alan riitelemään, huudan. Jos asian haluaa selväksi, minun on saatava hetki aikaa tai muuten huudan edelleen. Kun asia kiehuttaa, sen näkee. Olen silloin suhteellisen myrkyllinen. Aluksi sanotaan, kuinka ihana ja suloinen olen tällaisena, mutta aina jonkin ajan kuluttua halutaan muuttuvan. Ensin on ihanaa, kun kirjoitan tai puhun höpöjä, mutta sitten äkkiä on ärsyttävää nähdä minut kirjoittamassa tai nolostutaan puhuessani hölmöjä. Varsinkin, kun puhun hölmöjä myös julkisilla paikoilla. 

Taiteellisuuteni on ongelma; parisuhteilleni. Inhoan olla kiinni koko ajan tai aina saman ihmisen seurassa. Tykkään olla ihmisten lähellä ja joskus taas haluan erakoitua. Joskus sylikkäin oleminen on ihanaa, tai kun pidetään kädestä kiinni, mutta jos se on jatkuvaa, alkaa ahdistaa. Myöskin julkisilla paikoilla en anna mitään hellyyttä, koska haluan liikkua vapaasti. En halaile, pidä kädestä enkä todellakaan suutele! 

Siksi suhteeni aina kaatuvat. Olen liian kova pala purtavaksi, monelle. Minusta tulee aina ongelma.