Meinasin tällä viikolla ajaa ihmisen päälle.

Kolmesti.

Ihminen olisi ollut pyöräilijä, fillaristi... miksikä lie kutsutaankaan.

Silti se tieto, että meinasin toimittaa IHMISEN Viikatemiehen huomaan tai vähintääkin teholle ja fillarin romuksi. Ei ole maailman helpoin tunne.

Hei, se on ihminen - elävä ja hengittävä olento, jolla on oikeus elää! MINÄ meinasin toimittaa hänet mullan alle ja kukkia päälle. Ai, kamala. Joku ylimielinen on hälläväliä, se on vaan ihminen- fiiliksellä, mutta minä en. Viikolla tuli monta läheltä piti- tilannetta, jotka eivät johtuneet minusta tai reaktiokyvystäni. Tuohon kukkahattutäti, jolla on korsetti pikkuisen kireällä varmaankin sanoisi, miten kaikki autoilijat (varsinkin nuoret) sanoo samaa. Ei sano. Sanoisin, jos se olisi ollut minun vikani tai virheeni.

Onko se minun vikani, että ajan autollani suoralla tiellä, jonka varrella on suojatie ja pyöräilijä hyökkää suoraan suojatielle? Jarruja vaan kuluttamaan, ettei Viikatiemies saa taas uutta verta Manalaan. Pyöräilijät, jotka melkein listin ajoivat suoraan auton eteen, eivät katsoneet tuleeko ketään vaan käyttivät omaa niin kutsuttua etuoikeutta, minkä mukaan "kyllä se auto jarruttaa". 

Entä jos ei jarruta? Mitä jos jarrut pettää juuri silloin?

Mitäpä jos autoilijalla on viivästynyt reaktiokyky vaikkapa väsymyksen tai iän seurauksena?

Kyllä, katson aina tarkkaan suojatien kun käännyn, etten aja huolimattomasti kenenkään päälle. Ei, suoralla tieosuudella jossa sattuu suojatie nököttämään, en odota pyöräilijän hyökkäävän pusikosta suoraan sinne katsomatta muuta kuin eteensä putken läpi.

Mieti. Haluatko jäädä auton alle siksi, että autoilija ei jarruta?

 

ÄLÄ KUOLE AUTONI ALLE SIKSI, ETTÄ KÄYTÄT "ETUAJO-OIKEUTTASI"

ENKÄ MINÄ EHDI JARRUTTAMAAN