Hei! 

Tuli eilen sunnuntaina, illalla pohdittuu, että miten määritellään rakkaus, tai rakastuminen ylipäätään. Kun sanotaan, että "ulkokuoreen ihastutaan, sisimpään rakastutaan". No joo... Joillakin se meneekin noin, mutta mä... Yksi sana: ei. Ja tässäkin aivolohkosta kaivetussa aiheessa pohdiskelen sitä mun kokemusten kautta. Eli miten mä määrittelen rakastumisen, rakastamisen ja rakkauden sekä mitä se ei todellakaan oo. Ihan ensiks mä lopetan kaikki lokeroinnit, en mä siedä niitä. Että sun pitää tuntee näitä tunteita, että sä oisit rakastunut ja jos yksikin tunne puuttuu, sä et vaan oo rakastunu - korkeintaan ihastunu. Mä inhoan lokerointia, koska siinä on oltava just tietynlainen tai sitte oot vaan vääränlainen. Muakin on koitettu änkee tunkee lokeroon, mut mä en mahtunu siihen. Joko mussa oli jotain liikaa, tai sitä ei ollut ollenkaan tai se oli jotenkin vääränlaista. Mä vihaan, se tuli jo selväksi :D 

Mitä nettikeskusteluita on tullut luettua, rakkaus on kaikille eri juttu. No, tietenkin! Enhän mäkään voisi ruveta mun äitille analysoimaan, miltä hänen rakkauden tulisi tuntua... Ainoo, kenen tunteita voin alkaa analysoida, on mä. Voin analysoida mun tunteita, ajatuksia rakkaudesta. En muiden. 

Niin no, mulle pelkkä sana "rakkaus" on iso juttu. Mä en tosiaan tule sanomaan, että rakkaus ois pikkujuttu mitä mulle tapahtuu yhtenään. Ei se niin mene. Se, että mä jollekin sanon "mä rakastan sua", on mulle ollut iso juttu! Jep, oon sanonut niin tasan kaksi kertaa. Kummallakaan kerralla se ei ole niin ollu. Toinen oli mun ensirakkaus, joten... ehkä mä luulin rakastuneeni. Mutta jos kumpikaan teistä tätä lukee, pahoittelen: mä en rakastanut sua.

Mistäkö mä sen oon tajunnut? Ehkä siitä, kun nyt mä olen rakastunut. Enkä usko olevani väärässä. Toisaalta... mistäs mä sen muka tiiän, jos ennen en oo ollu rakastunut? 

Mä haluan hänen olevan onnellinen mun kanssa, meillä on samoja ajatuksia ja arvoja, mä haluan pitää hänet mun elämässä ja eroaminen ei oo mikään vaihtoehto! Haluan olla hänelle se paras nainen, mikä on koskaan ollu ja hänen äidilleen paras toivottavasti-joskus-tuleva miniä. Haluan tehdä asioita yhdessä, käydä tapahtumissa yhdessä. Voinko mä tätä kuvailla paremmin? Ömmm... pelkkä suuteleminen saa perhoset lentämään mun mahassa ja lämmin tunne vyöryy kehon läpi. Joskus pelkästään suutelemisen ajatteleminen saa nuo em. kaksi asiaa tapahtumaan. Kun mä ajattelenkin häntä, kauniita silmiä ja koko ihmistä, mulle tulee hyvä fiilis ja hymy huulille. 

On yks asia, mitä en oo vielä tehnyt: sanonut sitä sanoin. Jonain päivänä mä sanon. Oon monta kertaa aikonut, mutta tiedä sitten miks en oo sitä sanonu vielä. Hän tietää sen kuitenkin. Mä kirjoitin sen. Kerroin sen kirjaimin. Haluun vielä joskus sanoa sen sanoin. Ehkä seuraavan kerran, kun me tavataan?

Mutta mikäli Sinä luet tätä: mä rakastin sua eilen, mä rakastan vieläkin, rakastan enemmän huomenna ja tulen aina rakastamaan. Vaikket sä sitä jauha mulle päivittäin, mä tiedän sen - vaikken mä sano sitä sulle päivittäin, sä tiedät sen. 

~ Elizabeth