// Music : Lovex - State of Mind // 

Inspiraationi nimi vois hyvinkin olla Vaihteleva, sillä se haahuaa ensin vaikkapa reaaliasioissa ja sen jälkeen katoo fantasia- ja epätodellisuusmaailmaan. Silloin en saa sitä kiinni millään, se on ja poissa pysyy. Mun Vaihteleva. Ja sekin riippuu paljolti siitä, mitä alan väkertää. Jos alan vängertää fantasiatarinoita, se joko tulee tai sitten ei. Mutta kun Vaihteleva tulee, se on ja pysyy. Silloin saatan olla vängerryksessä jumissa kolme-neljäkin tuntia helposti. Hyvin helposti. Tosin, moisen urakan jälkeen oon usein tosi väsyny. Onks se ihme? Kolme-neljä tuntia yhden projektin kimpussa, ilman taukoja. 

*

Tätäkin tekstiä kirjoittaessani kuuntelin Lovexin uusinta albumia, State of Mind. Biisien vaihtelevuus tekee hyvää. Ensin kun kuuntelee Yours to Keep ja sen perään Edge of Sanity, fiilikset vaihtuu! Teen useinkin niin, että kirjoittaessani kuuntelen musiikkia. Nimenomaan rock-musiikkia. Mikään pop-jumputus-dingeli-dongelit ei kelpaa. Myönnettäköön, että oon hurahtanut rockiin ja jos musiikki eroaa siitä (vähänkin), en innostu tai lämpene sille heti. Esimerkiksi, kun tykkään vaikkapa Michael Monroesta ja joku tulee tyrkyttää mulle jotakin Krista Siegfridsiä, tulee yrjö. Kuvainnollisesti. En nyt sentään ala antaa ylen julkisesti, mut saatan vaikkapa esittää yökkäystä. Usein tosin totean samantien, että en tykkää. Ihan siksi, ettei ala tyrkyttää mulle sitä enää. Mun musiikki on ao. kuvan "love", massamusiikki on "hate". Jos tajusitte?

Kuvat: (c) Wallbase

~ Elizabeth