No niin. Hei, ja anteeksi.

Edellinen kirjoitus tuli... Mitä? Tiistaina, 8. päivä. Kuitenkin, nyt siihen aiheeseen: 

Suomen teillä kulkee törkeän paljon törkeästi käyttäytyviä kuljettajia, joita ei muut kiinnosta

Jokainen takuulla muistaa sen hetken, kun itse joko ajelet tai sitten lötkötät auton kyydissä. Menette rajoitusten mukaan, vaikkapa sen 70 km/h. Vastaan tulee ajoneuvo, miksei pakettiauto. Takanasi on nilkkavikainen kuski, joka paahtaa autosi ohi juuri sopivasti ennen kuin olisi törmännyt juurikin pakettiautoon. "Hullu, kortti pois tollasilta." Kuulostaako tutulta? Okei, mietitään toisinpäin. Sinä ajat autoa, edelläsi matelee henkilöauto. Rajoitus on 70, mutta sinulla on kiire. Haluat etanan ohi, joten vaihdetta pienemmälle ja nilkan oikomista. Vastaan tulee yhtäkkiä pakettiauto, joten painat lisää kaasua ja ehdit hiukan ennen törmäystä etanan eteen. "Heh, mä oon paras. Ehdin etanan ohi." Onko tämä tuttua? 

Kuitenkin, ajattelin tässä jakaa vähän mun ajatuksia vaarallisista kuljettajista. Jos ne ei ole vaarallisia itsensä mielestä, oisko syytä katsoa peiliin, jos joku seuraavista ajatuksista tai tavoista täsmää? 

"Nopeusrajoitukset on nynnyjä varten. Toihan tarkoittaa vähimmäis- eikä enimmäisnopeutta." 

Kyllä, näin saattaa ajatella juurikin se vaarallinen kuljettaja. Enkä ala erittelemään, ajaako se mopolla, moottoripyörällä, henkilöautolla, rekalla vaiko pakettiautolla. Moottoroidulla ajoneuvolla kumminkin. Kuvittele: sulla on matkaa 100 km ja nopeusrajoitus on 60. Päätät voittaa aikaa ja ajat 80 km/h. Voitatko loppupeleissä mitään? Muutaman minuutin ehkä. Se, että ajat muita kovempaa, koska sulla on turbodiesel, ei ole merkkinä, että oot paras kuski. Oiskohan niillä muilla pari aivosolua enemmän, kun he tajuavat ajaa rajoitusten mukaan? En sano, että kaikki ylinopeuteen haksahtaneet on tyhmiä. Ei vaan ne, jotka tekee sitä päivittäin ja tahallaan.  

Itse kyydissä istuneena oon huomannut, että kun nopeusrajoitus kasvaa vaikka siihen 100 km/h, niin kiihdyttäminen alkaa ennen merkkiä. Ja kun rajoitus laskee nopeutta, vaikkapa 60 km/h, niin hiljentämään ryhdytään vasta merkin jälkeen. Silloin kun itse ajan ja kiihdytän vasta merkin jälkeen, niin saan usein huomata että mut on jo ohitettu. Syy: kiire? Joskus mä tavoitan ohittajat seuraavissa liikennevaloissa, sikäli mikäli tieltä sellaiset löytyy. 

"Vilkku on VAIN inssiä varten. Ei sitä tarvi jatkuvasti kuluttaa."

Miksihän musta tuntuu, että vuosia sitten kortin saaneista osa ajattelee näin? Yhtään yleistämättä. Henkilökohtaisesti mua ärstyttää kuskit, jotka ei voi käyttää sitä vilkkua esim. liikenneympyrässä. Ne vaan siirtyy paikasta A paikkaan B ilmoittamatta siitä muille. Ei ole iso vaiva napauttaa vilkkua päälle vasemmalla kädellä, mutta joillekin se asia tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Mieti, kuinka ärsyttävää on: katselet autoa liikenneympyrässä ja se kääntyy eikä näytä vilkkua. Olisit saattanut päästä itse ympyrään, mutta nyt muutama auto ehti ennen sua. Ottaako päähän?

"Kyllä mä nään peilistä, tuleeko sieltä ketään. Eikä siihenkään tarvi aina kattoo."

Näin ajattelevan kuskin voisi olla syytä mennä takasin autokouluun. Anteeksi vain, superkuski mutta siihen nimenomaan pitää katsoa. Kuvittele itsesi auton kyytiin: kuski hyökkää oikealle kaistalle katsomatta peiliä ja oikealla onkin joku. Peltiä kolisee, ja koska sä istut oikealla, sua sattuu. Tuleeko kertaakaan mieleen, että olisipa ollut kiva jos kuski olis tarkistanut kuolleen kulman? Tai: kuskisi tulee kolmion kohdalle ja hyökkää vasemmalle eikä katso oikealle. Auto meinaa törmätä oikealta tulevaan pakettiautoon. Hyppääkö sydän kurkkuun ja kiität mielessäsi, että pakettiautokuski jarrutti ajoissa? 

Niimpä. Se, että sä törttöilet liikenteessä ja muut jarruttaa, koska sä tulet kolmion takaa tai hyökkäät jonkun eteen varoittamatta, ei takaa ettei sua satu. Tai sun kyytiläistä. Entä jos jonkun kuskin jarrut pettää tai hän päättää, että koska sä tulet yhtäkkiä eteen, hän ei jarruta? Silloinhan sinä maksat, sinun syysi. Mitäpä jos sinä olisit ajamassa pakettiautoa? Onko ärsyttävää, jos joku hyökkää suoraan eteesi katsomatta? 

Sekin liittyy tähän, että roikutaan kiinni puskurissa ja ohitetaan vaarallisesti. Nimenomaan, kun nämä asiat on yksyhdessä. Kuvitellaan sadetilanne: roikut kiinni rekan perässä, etkä tietenkään näe mitään (koska ajat liian lähellä). Päätät lähteä ohi katsomatta peiliin ajatellen "Ei sieltä kuitenkaan mitään nää eikä kukaan sieltä tuu". Virhe. Ajat toista autoa päin ja hetken kuluttua olette selvittämässä kolaria. Mitä meinaat sanoa syyksi, miksi törmäsit? 

Onko viisasta lähteä ohi näkemättä tuulilasista mitään ja katsomatta peiliin? Aina on mahdollisuus, että joku ei aja niin kuin sinä. 

"Annas kun mä neuvon, miten sun pitää ajaa. Mä oon ajanu kauemmin kun sä."

Anteeksi vain ystävä kallis, mutta tämä on tosiasia. En tiedä, rekisteröitkö sen vai onko se mun säikyttelyä, että ajaisin kolarin? Silti, se on äärimmäisen ärsyttävää ja hermostuttavaa. Neuvominen. Se saa mut näkemään punaista. Olen jo ainakin kerran rähjännyt sulle siitä. Ensinnäkin, mä oikeasti osaan ajaa, mua ei tarvi neuvoa ellen ole jossain vieraassa paikassa. Tällöinkin lähinnä navigointiohjeet on ookoo, ei se tieto milloin pitää painaa jarrua. Joissain tilanteissa paremmin kuin sinä, koska mä katson aina peiliin ja kuolleeseen kulmaan.

Mä en tarvitse sulta infoa, milloin mun pitää jarruttaa. Asia erikseen, jos on oikeasti etten näe ja oon menossa oikeasti jonkun eteen tahattomasti. Mutta sellaiset "Jarruta!" tai "Älä aja päälle!"- huudot, kun olen jo painamassa jarrua, ei oikeasti ole hyvä idea. Se säikäyttää kuskin ja olen kerran meinannut ajaa ojaan sun kiljumisen takia. Alanko minäkin kiljumaan sun kyydissä jarrutuskomentoja? Mä en kaipaa sitä tietoa, että ajan muka kovaa mutkaan jos vauhtia on oikeasti vähän? Sellainen "Älä aja näin kovaa!"- kiljuminen oikeasti säikäyttää minut. Enemmän mulla ois syytä sun kyydissä kiljua kovasta vauhdista. Sä olet kuitenkin ajanut yli 60 km/h, kun alueen rajoitus on ollut 40. 

Mä en kaipaa sulta neuvomista, miten mä ajan sun dieseliä. Mä en ole tyhmä, mä osaan ajaa. Oon ajanut ennenkin dieselillä, vaikkei siinä ollutkaan turboa kuten sun Volkkarissa toistaiseksi on. En kaipaa neuvoja, että milloin mä vaihdan vaihteen, koska mä osaan sen. Tiedän, milloin se pitää tehdä. Tiedän, että voin nostaa kierrokset yli sun neuvojesi koska siinähähän menee turbon idea hukkaan, jos niitä vaihteita vaihtaa ennen kuin turbo ehtii "herätä". Mutta sun VW. Oma vikasi, jos sen hajotat. Siitäpä yksi mieleen: autoa - etenkään turbomoottorista - ei saa sammuttaa heti, kun on pysähtyny. Se turbo ehtii lämmetä pienelläkin matkalla sun kaasujalan tuntien ja kun sä sammutat aina auton heti, jonain päivänä se on hajalla. Edelleen, sun VW. Tiedän, ettet usko mua koskaan missään, joten mä en sitten jonain päivänä halua tietää, kun se on hajalla. Tosin, silloin pääsen sanomaan sulle: "Mitä mä sanoin."

Silti, vaikka sä neuvot mua, et siedä itse yhtään neuvoja multa. Oon neuvonut nätisti, että kun mun Opelissa ne kierrokset menee yli 2000, se vaihde pitää vaihtaa. Miksi annat mun autossa kierrosten nousta 2500:aan, kun omassa autossa vaihdat vaihteen jo 1500:ssa? Etkä tykkää, kun sanon että "Älä sammuta autoa heti". 

Tällä avautumisella en tarkoita, että olisin täydellinen kuski enkä koskaan mokaa. Ehei. Mulla on ollut kortti vajaa kaksi vuotta, enkä ole mokannut paljoa. Mutta täydellinenkö? Pyh! Kyllä, mun autossa on torvi soinut ja kirosanoja lennellyt tämän kuskin suusta, kun muut törttöilee. Silti itsekin olen vahingossa ajanut päin punaisia, koska en sillä hetkellä vaan ehtinyt reagoida tarpeeksi ajoissa. Törmäysvaaraa ei onneksi ollut! Olen epähuomiossa paukannut toisen auton eteen liikenneympyrässä ja ajanut kaksikaistaisessa ympyrässä täysin väärin. Autokin on monesti sammunut valoihin, sekä rengas vinkunut kun se kaasupoljinta säätelevä kinttu oli liian lattiassa. Toista autoa päinkin on tullut peruutettua (onneksi oli veljen, niin asia setvittiin), ja mun autoa päin on myös peruutettu. Olen myös istunut autossa, joka ajoi toisen perään. Siitä illasta ei vain ole jäänyt muuta muistikuvaa. Parkkipirkko on ollut mulle ihanan suopea, koska en ole sakkoja saanut (ei tosin syytäkään) ja autokin on pysytellyt tiellä. Kuitenkaan mitään vaarallista tai henkeä uhkaavaa en ole törttöillyt. 

Turvallisia ajokilometrejä!

Kuvat: (c) Hilda Jussila