Kyllä, nyt tulee vain tekstiä eikä yhtään kuvia. So sad, mut koittakaa kestää :) 

Niin, miks me ihmiset valitaan tietynlainen heppu toiseksi puoliskoksi? Olen sinkkuna ollessani kuullut monenmoista, kuten vaikka "miks sä et huolis tollasta?" tai "miks sä tollasesta välität?" ja niiden perään kysyvä ilme. Mä kertoisin kyllä, jos tietäisin, että miks mä tykkään enemmän tummahiuksisista kuin vaaleista. Tai miks käytännöllinen kiinnostaa enemmän kuin turhan kirjaviisas, semmoinen kunnon professori Kalkkis. Rehellisiä jos ollaan, niin em. kysymyksiin en osaa sanoa, miksi alitajuntani on tuota mieltä mutta osaan kertoa, miksi mä pidän enemmän tietynlaisista ihmisistä. Vau, vähänkö olen viisas! :D 

Katsos, ylläripylläri! Huumorintaju on oikeesti tärkee ominaisuus ihmisessä. Minulle. Jos hän nauraa vain muille eikä hänelle saa nauraa, se on aika... noh, tosikko. Jos ei osaa nauraa itselleen, miksi hän saisi nauraa vain muille? Ei se ole etuoikeus. Tosikot on tylsiä ja sellaisen kanssa jaksaa jutella korkeintaan viisi minuuttia tai muuten se on kidutusta. Jos on pakko olla sellaisen seurassa, tahaton haukotus saattaa pyrkiä esiin tai sitten mielessä välähtää, että mieluiten hyppäisi sillalta alas kuin kuuntelisi tylsää tosikkoa. Ja jos rohkenee heittää vitsiä, kukaan tosikko ei tajua sitä. Tulee tukalaa, mikäli pitää selostaa, mikä siinä olikaan se hauska osuus. Että tuliko siihen pilkku vai ei? 

Hauskat ihmiset on mielenkiintoisia, tuppisuiset kuivaa viiniä juovat tosikot eivät ole. Ihminen on hauska, kun hän uskaltaa nauraa itselleen. Ja ihminen on kiinnostava, kun hän nauraa itselleen ja on hauska. Hauskaa, eikö? Lapsenmielinen on eri asia kuin lapsellisuus. Mä yhdistän huumorin ja lapsenmielisyyden, koska ne on mulla niin lähellä toisiaan. Silti, lapsenmielinen osaa hassutella ja pelleillä kun taas lapsellinen saattaa suuttua, kun vähän tönäisee vaikkakin vahingossa. Lapsellista, ha?

Viisas voi olla ilman Einsteinin älyä. Kirjaviisaskin voi olla tyhmä. Jos joku lukee elämäänsä vain kirjoista, onko hän muka silloin erikoisempi kuin muut? Ei. Silloin hän on vain älykkö, joka hukkaa elämänsä lukemalla vaan kirjoja eikä tapaa ihmisiä koskaan. Tai sellainen, joka nostaa itsensä jalustalle ja kuvittelee olevansa parempi kuin muut vain siksi, kun tietää asioista. Tällainen on kiinnostava tietyn aikaa, mutta aikaa myöten alkaa ärsyttämään "kaikkitietävyydellä". Sen sijaan se on viisas, jolla on tilannetajua. Eli ei ala arvostelemaan jotakuta ihmistä esimerkiksi hautajaisissa eikä ala nyyhkyttämään ristiäisissä ilman hyvää syytä. Ja vaikka tietäisi jonkin asian paremmin kuin muut, niin antaa toisen puhua loppuun ennenkuin korjaa tai sitten antaa toisen paistatella tiedossaan (varsinkin, jos ei ole niin väliä kumpi oli oikeassa). Joskus voi olla hyvä pitää suunsa kiinni ja antaa toiselle kunnia tiedosta, vaikka se olisikin väärä. Voihan sitä myöhemminkin korjata virheen. 

Joskus viisaskin voi tehdä virheen. Se on elämää eikä tyhmennä ihmistä. Viisaalla ihmisellä on ajatuksia, jotka on lähtöisin omista aivoista ja jotka kulkee omilla synapseilla eikä ole lainattu naapurilta. Sellainen, joka uskaltaa kertoa ajatuksiaan julki ilman pelkoa, että häntä pidetään tyhmänä. Osaa perustella ajatuksiaan ja joka kykenee juttelemaan syvällisiä vaikkapa säästä. 

~ Elizabeth